Päivän Sana 16.11.2018
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään
vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin
lyhteet sylissään.

Ps. 126:5-6

Eksynyt matkalainen

Matkustin raitiovaunussa, kun eräältä pysäkiltä kyytiin nousi epätavallinen matkustaja. Koira, ilman isäntää. Se oli rotuyksilö, siisti ja hyvin hoidettu, ei siis kulkukoira. Koira kulki pitkin raitiovaunua nuuhkien matkustajia, silmissään kysyvä katse. –Missä sinä olet, isäntäni?

 

Osa matkustajista suhtautui tilanteeseen välinpitämättömästi, mutta oli myös niitä, joita koiran kohtalo ei jättänyt kylmäksi. –Se täytyy saada pian ulos täältä. Muuten se ajaa liian kauas, eikä löydä takaisin lähtöpaikkaansa.

 

Rahastajaa koiran kohtalo ei tuntunut hetkauttavan, eikä hän tehnyt elettäkään koiran ajamiseksi ulos. Ei tosin vaatinut matkalippuakaan ostamaan. Eräs rouva otti ohjat käsiinsä. Pysäkille tultaessa hän heitti koiralle makupalan kadulle. Koira hyppäsi sen perään, mutta hyppäsi myös saman tien takaisin raitiovaunuun. Seuraavalla kerralle rouva oli tarkempi ja teki saman tempun juuri ennen ovien sulkeutumista. Jatkoimme matkaa, mutta mieltä jäi kaihertamaan, löysikö koira kotiin. Ehkä isäntä oli sitä etsimässä ja löysi lemmikkinsä.

 

Moni meistäkin on välillä eksyksissä. Epätoivoissamme yritämme hypätä milloin minkäkin kulkuvälineen kyytiin ja sukkuloimme moneen suuntaan etsien. Mitä kovempi vauhti, sen parempi. Mutta sydän ei löydä rauhaa. Kotona meitä kuitenkin odotetaan. Isä odottaa maailman turuille lähtenyttä poikaansa ja tytärtään. Paimen lähtee etsimään yhtä kadonnutta.

 

Miina Viitanen, lähetystyöntekijä, Venäjä