Päivän Sana 18.11.2018
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee."

Matt. 24:36-37

Hoosianna!

Ensilumi oli satanut maahan. Seurakunnan leirikeskuksessa valittiin lauluja ja virsiä perheleirin jumalanpalvelusta varten. Huolimatta siitä, että vietettiin vasta lokakuun puoliväliä, ehdotti yksi leiriläisistä alkuvirreksi virsikirjamme ensimmäistä virttä. Perheenisän ennakkoluuloton virsiehdotus tuntui kaikista sopivalta ja näin päätimme tehdä. Parin tunnin päästä lapset, äidit ja isät lauloivat antaumuksella tuttua virttä: ”Hoosianna, Daavidin poika!” Siinä samalla kuin huomaamattamme käännyimme Kaikkivaltiaan ja Hänen ainokaisen poikansa puoleen rukoillen ”auta ja pelasta”. Taisipa Jumala meille kaikenkokoisille veisaajille vähintään vilauttaa armoaan kun saimme jättää sydäntemme kivitaakat Jumalalle, kuulla vapauttavat sanat ja vieläpä kokea ehtoollisella yhteyttä toisiimme ja Pyhään.

 

Hoosiannan huutaminen, avun ja pelastuksen anelu Jumalan pojalta, voisi sopia aivan hyvin jokaiseen vuodenaikaan ja päivään. Meidän perinteessämme näin on tavattu tehdä erityisesti ensimmäisenä adventtina kun muistelemme Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin ennen kärsimystielle astumistaan. Hoosiannaa veisatessamme käännämme mielemme kohti lähestyvää joulua muistaen, mihin joulun ihme lopulta johtaakaan – ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen, meidän pelastukseemme. Jumalan pojan syntymä ihmiseksi ihmisten maailmaan on melkoinen avun ja pelastuksen merkki, kädenojennus Kaikkivaltiaalta meitä ihmisiä ja koko Hänen luomaansa maailmaa kohti. Se on jokavuotinen vastaus rukouksiimme ja huutoihimme.

 

Monelle suomalaiselle yhteys Pyhään avautuu juuri joulun sanomassa kun itse Jumala syntyy pienessä Jeesus-lapsessa seimeensä tuhisemaan härkäin ja aasein kanssa. Silloin Jumala ei lymyile vain jossain kaukana taivaissa vaan on tässä, ihan meidän lähellämme. Se mikä ensimmäisenä jouluna tapahtui, saa tapahtua joka vuosi sydämissämme. Pyhä ja arkinen, Jumalallinen ja inhimillinen, puhdas ja raadollinen kohtaavat ainutkertaisella tavalla kun Jumalasta tulee totta. Eipä ihme, että joskus suorastaan sydän pakahtuen kaipaamme tuota hetkeä, niin kovin hyvältä, oikealta ja pyhältä tuntuvaa joulua ja rauhaa. Tuohon Pyhän kohtaamiseen on ihan hyvä valmistautua rukoillen hoosiannaa veisailemalla ”auta, pelasta”. Joulun lapsi itse auttakoon meitä seimen äärellä Hänet kohtaamaan. Pyhän Jumalan ihmiseksi syntyminen meidät hädästämme pelastakoon ja antakoon meille joulurauhan.

 

Jaakko Linko

seurakuntapastori