Päivän Sana 18.11.2018
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee."

Matt. 24:36-37

Hyvät tavat kannattavat

Omakotitalon pihaliittymästä oli huono näkyvyys tielle. Talossa asuva mies oli ottanut sen vuoksi tavan pysäyttää auto kokonaan ennen kuin ajoi tielle. Siitä oli tullut hänelle tapa, vaikka välillä hän ajatteli, että onko se nyt aina tarpeen pysähtyä.

 

Eräänä aamuna töihin lähdettyään mies oli vaipunut omiin ajatuksiinsa. Yhtäkkiä hän havahtui, kun iso rekka ajoi kovaa vauhtia talon ohi. Hänen autonsa oli pysähtynyt. Hän oli tehnyt sen vaistomaisesti, koska hän oli tietoisesti sisäistänyt tavan pysähtyä ennen tielle menoa. Hyvä tapa kenties pelasti hänen henkensä.

Meillä on joskus tapana puhua hieman vähätellen tapakristillisyydestä. Tehdään asioita vain tavan vuoksi. Mutta onko se huono asia. Raamattu kertoo, että Jeesuskin meni tapansa mukaan synagogaan.  Ei se ainakaan hyvä ole, että tapa käydä kirkossa tai seuroissa on vähentynyt.  Eihän ruokaa saa, jos ei mene syömään!

 

Kristillisessä perinteessä on muitakin tapoja, joiden soisi säilyvän. Näitä ovat esimerkiksi tapa tulla kuuntelemaan, kun ilmoitetaan kastetut tai kuulutetut.  Onhan toki lapsiperheessä kiirettä ja puuhaa, mutta kyllä meidän vanhempien pitää lähteä esimerkiksi kauppaankin. Lapsen kasteesta ilmoittaminen on ainutlaatuinen tapahtuma, jota voi vaikka koko suku tulla kuulemaan ja rukoilemaan yhdessä lapsen ja vanhempien puolesta.

 

Mielestäni ei ole liikaa vaadittu, jos mahdollisimman monet sukulaisista tulisivat kirkkoon, kun heidän rakkaansa niin sanotusti kiitetään kuolleeksi.  Se olisi erittäin hyvää tapakasvatusta vaikkapa lastenlapsille. Näin hekin osoittaisivat kunnioitusta esivanhemmilleen, joita ilman heitäkään ei olisi olemassa. On tietenkin sairautta ja muuta estettä, mutta luulenpa, että nykyistä useammat voisivat olla paikalla.

Usko syntyy ja säilyy Jumalan sanan kuulemisen kautta. Tavallisessa elämässä kuiva näkkileipäkin pitää hengissä. Jumalan sanan äärellä meidän ei tarvitse aina kokea mitään valtavia elämyksiä. Tavallinen riittää. Kristus riittää. Hänen armoaan me tarvitsemme yhä uudelleen. Sitä hän jakaa, kun seurakunta kokoontuu yhteen.

 

Risto Mäki




Kommentit

15.12.2013 klo 14:57:48
Tuuli kirjoittaa

Tietenkin on kurjaa, jos tavat eivät enää säily. Mutta uskompa että uusia tapoja tulee vanhojen tilalle. Ihan yhtähyviä kuin vanhatkin, nykyaikaan sopivampia. Itse uskon siihen että kun Jumala on sydämessä niin usko säilyy, ja Jumala tietää sen. Perheet pitäkää toisistanne huolta, arki kun välillä on raskasta. Työn ja kodin yhdistäminen haasteellista.



11.6.2013 klo 10:51:15
Eila Tobiasson kirjoittaa

Kiitos, Risto, isällisestä kirjoituksesta!
Tekstiisi voisin liittää lepopäivän, Luojan lahjan ihmisille.Lepopäivän erottamista arjesta Sanan kuulolle ja levolle voidaan kutsua myös tapakristillisyydeksi.Olisiko se kuitenkin tapa torjua burnout."Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee".




28.5.2013 klo 10:46:55
radiojp:n kuuntelija kirjoittaa

Hyvä kirjoitus, otti vähän itseenikin.



23.5.2013 klo 23:53:41
Kiitos kirjoittaa

Hyvä kirjoitus.



21.5.2013 klo 09:44:22
Vaittisen Sisko kirjoittaa

Kiitos Risto! Kirkonpenkissä näitä samoja asioita olen miettinyt.Vielä soisin rippikouluun tulevien vanhempien myös osallistuvan jumalanpalveluksiin osoittamalla nuorilleen että rippikoulu on tärkeä koko perheelle.

Siunauksin Sisko