Päivän Sana 20.11.2018
Hyvä on sen osa,
jota sinä, Herra, kasvatat
ja jolle sinä opetat lakiasi.
Pahana päivänä sinä varjelet häntä,
kun hauta jo aukeaa
sille, joka rikkoo lakiasi.

Ps. 94:12-13

”Kaikki haluavat laulaa bluesia, kukaan ei halua elää sitä”

Ingrid Mattson on islamin teologian tohtori, joka on perehtynyt kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin suhteisiin. Kuulin hänen esityksensä pari vuotta sitten kansainvälisessä seminaarissa, jossa pohdittiin, sitä, miten pidämme huolta toisistamme monikulttuurisessa, moniuskontoisessa ja korkean teknologian maailmassa. Hän arveli, että tuhoava käytös voi syntyä uskonnollisesta eristäytymisestä: Ääriryhmät ovat aggressiivisia, tavalliset ihmiset masentuvat.

 

Miten voimme tukea ihmistä, joka on joutunut jättämään lähiyhteisönsä, oman kulttuurinsa ja uskonnollisen yhteisön, joka on tukenut elämän eri vaiheissa? Mattson painottaa uskontojen merkitystä, niiden välistä yhteyttä ja keskinäistä ymmärrystä. On haluttava tietää, on opiskeltava ja luotava yhteyksiä yli uskonnollisten ennakkoluulojen. Hän korosti läsnäoloa ja yhdessä työskentelyä. Kun pystytään tekemään työtä yhdessä, ollaan jo luomassa parantavaa prosessia. Läsnäolo on ystävyyden ja yhteyden merkki.

 

Ingrid Mattson lainasi otsikon lausahdusta viitaten siihen, että tuskasta on helpompi laulaa kuin viipyä kärsimyksen keskellä tai kärsivän rinnalla. Näen työssäni paljon viisautta, jossa uskaltaudutaan kärsivän rinnalle ja kunnioitetaan ja kuullaan ihmistä sellaisena kuin hän on. Elämänkokemus näyttää opettavan monille taitoa läsnäoloon ja kärsimyksen jakamiseen. Eletään bluesia yhdessä. Nähdään, että kärsimyksellä ei ole ihonväriä, etnistä taustaa tai uskontoa. Se on syvästi inhimillistä ja raastavaa elämän todellisuutta kaikkialla.

 

 

 

Leena-Marja Renko, diakoni, Ylihärmä