Päivän Sana 20.11.2018
Hyvä on sen osa,
jota sinä, Herra, kasvatat
ja jolle sinä opetat lakiasi.
Pahana päivänä sinä varjelet häntä,
kun hauta jo aukeaa
sille, joka rikkoo lakiasi.

Ps. 94:12-13

Katu Palermossa

Elokuvassa kaksi autoa ajaa samalle kujalle toisiaan vastaan. Kuja on niin kapea, että yksi auto mahtuu hädin tuskin kulkemaan.  Autot jäävät vastakkain, kumpikaan ei halua peruuttaa. Toisen auton ratissa on vanha nainen, toista ajaa nuorempi. Ikäeroa on noin viisikymmentä vuotta.

 

Draama kehittyy hitaasti. Vähitellen matkustajat häipyvät. Alueen väki käy ihmettelemässä, tapahtuu kaikenlaista: vedonlyöntiä ja  joukkotappelu. Jossain vaiheessa  vanhempi nainen peruuttaa hiukan ottaakseen vauhtia  ja ajaa sitten nokkakolarin toisen auton kanssa. Moottorit sammutetaan. Naiset jäävät mulkoilemaan toisiaan. Ilta laskeutuu, kadun asukkaat menevät nukkumaan. Yllättäen katsoja huomaa, että katu onkin leveämpi kuin alussa näytti. Siinä pystyisi kevyesti ohittamaan toisen auton.

 

Yön mittaan naiset torkkuvat ratissa. Kulkukoirat ulvovat, muuten on hiljaista. Aamun tullen huomataan, että vanhempi nainen on kuollut. Hänen kätensä ovat kouristuneet ratin ympärille. Silloin nuori nainen peruuttaa äkkiä pois. Vanhan naisen auto lähtee liukumaan ja rullaa pitkin katua, joka päättyy jyrkänteeseen.  Elokuva loppuu  siihen, kun kaupungin väki juoksee auton perässä katsomaan, mitä tapahtuu.

 

Tämä vahvasti symbolinen elokuva voi saada monenlaisia tulkintoja. Jäin miettimään kiistoja oikeasta uskosta ja totuudesta. Miten jääräpäinen olen oman totuuteni kanssa?  Se pieni väläys Jumalasta, jonka olen oppinut ja kokenut muuttuukin minulle ainoaksi oikeaksi tavaksi  uskoa. En halua kuunnella toista ihmistä. En halua jakaa kokemustani toisen kanssa. Haluan muuttaa toiset oman mieleni mukaan.

 

Tuskinpa Jumala on niin pieni, että mahtuu minun kokemukseeni tai kenenkään muun ihmisen tai ryhmän kokemukseen.  Jospa antaisin tilaa toiselle ihmiselle  ja voisin samassa kirkossa etsiä armollista Jumalaa  ja itseäni.  Monen herätysliikkeen, kirkkokunnan ja uskonnon syntymiseen vaikuttaa oikeassa olemisen ja totuuden omistamisen halu. Minun rukoukseni on ehkä erilainen kuin sinun, mutta molemmat käännymme aidosti hyvyyden ja rakkauden puoleen.  Viholliskuvien luominen, yhteydestä sulkeminen ja yläpuolelle asettuminen tapahtuvat tuossa tuokiossa. Yhteyden luominen on hidasta, vaatii kärsivällisyyttä ja toiseuden kunnioittamista.

 

Leena-Marja Renko, diakoni