Kirkko uusiksi!
Selvää kehitystä kyllä on nähtävissä: Kirkkoon mennessäni panen merkille, että vankat rautarenkaat toki ovat paikoillaan kirkon kiviaidassa ja saavat ollakin; museovirasto ei anna poistaa niitä koskaan. Minustakin ne ovat mukavat olemassa. Kun olin pieni tyttö, niihin sidottiin hevonen siksi aikaa kun oltiin kirkossa, ja heiniä eteen hevoselle purtavaksi. Mutta ei ole enää yhtään hevosta; ei sopisikaan olemaan, sillä kiviaidan vieressä on nyt jalkakäytävä ja pyörätie. Ajotien toisella puolella on autojen pysäköintialue ja siellä useita autoja. Onneksi, siitä voi päätellä, että kirkossa on jo runsaasti väkeä, monikaan ei lähde yksikseen kirkolle autolla pyhäpäivänä. Mutta kirkon uudistuminen voisi jatkua pyörätelineistä. Joillakin rippikoululaisilla ja kuntoiluväellä on hyvät jalustat pyörissään, mutta ”mummiskat” on tuunattu 60-luvun monarkeista ja helkamista, eikä niitä saa enää pysymään pystyssä ilman erityistä telinettä. Se nyt on lähinnä kesäkauden haaste. Mutta joka pyhä lisääntyvä kysymys on, miten saa rollaattorin ja pyörä- tai jalaskelkan niin lähelle kirkon porrasta, että kun irrottaa käden ohjaustangosta, miten ulottuu ottamaan tukea kirkon porraskaiteesta tai seinästä. Kirkon uudistustarve onkin siis seuraavaksi pitkä kaide seinään ja lisäksi maassa vain sen verran liukua seinästä poispäin, etteivät kulkupelit lähde takaliukuun. Mahtuisikohan tuulikaappiin tai kirkon peräseinälle vielä koukkuja kävelysauvoja varten? Olisi uusiokäyttöä keskiajan kivikirkkojen asehuoneille.
Mutta kirkkoon on aina mukava tulla. Siellä veisataan ainakin viisi hyvää virttä, se on varma. Yli kolmesataa vuotta virsikirja on ollut suomalasten keskeinen hartauslukemisto. Ei se petä vieläkään. Virret nousevat koetun kristillisyyden pohjalta. Ja kanttori osaa veisata. Papit ovat akateemista väkeä. Ottavat he silti huomioon, että kristinusko on ollut täälläkin jo ennen heitä. Niin mekin. Armo on meille jokaiselle elämän keskus ja voima. Apostolitkin ovat vierellämme, kun sanomme ”Herra, tässä meidän on hyvä olla.” Matt.17:4 - Kirkonkäynti on meille kirkastusvuorituokio. Pienestä takkuilusta huolimatta kirkko uudistuu joka pyhä. Ehkä viikollakin. Silloin me hyräilemme huokaillen: ”Tule, rauhan Henki, hiljaa kohota katse ylös maasta, kohti Kristusta.” (A-M Kaskinen)
Sisko Mäkinen