Meidän piispa
Kauhavalla pysähtyvä pendolino kiitää Lapuan ohi aika kyytiä ties kuinka monetta ohitusraidetta pitkin. Vastakkaiseen suuntaan matkustavat odottelevat aseman kyljessä junaansa ettei ilmavirta pyyhkäisisi päähineitä pohjoiseen.
Mutta laiturillahan seisoo meidän piispa pukupussi olalla ja laukku vieressä!
Eihän sitä kukaan uskonut. Ei piispa voi siinä seisoa. No ei ehkä, tuli tietenkin vähän maalainen olo. Mieli oli matkan aikana jollain tavalla piispaorientoitunut, kun Helsingissä oli juuri piispa vaihtumassa ja arkkipiispakin oli hiljakkoin valittu ja siunattu virkaansa. Aivan muista yhteyksistä eri aikoina tutuiksi tulleet nöyrät ihmiset ovat saaneet valmiudet suuriin töihin. Ja kutsun. Kirkon työ on aina kutsu. Toimittajien totuuksia ei voi ottaa aivan vakavasti silloin kun ihmisiä yritetään luonnehtia viranhaun aikana. Kilpailuttaminen nyt vain on ajan henki, piispanvaalissakin!
Piispa on paimen varhaiskristillisestä kirkosta lähtien. Piispa tarvittiin roomalaisvallan aikana tekemään kirkosta juridinen henkilö. Piispalla on ollut esimerkiksi kirkon suhteessa valtiovaltaan eri alueilla sellaisia tehtäviä, joita tavallinen seurakuntalainen ei ole lainkaan kohdannut. Eivät ne mitään salaisuuksia ole olleet, vaan hoidettavia asioita ja tehtäviä ratkaisuja. Piispuuden ja koko meidän pappeutemme historia on monivaiheinen ja mielenkiintoinen.
Joka sunnuntai rukoilemme kirkossa oman piispamme puolesta. Mitä enemmän tulee esiin kiistoja tai hämmennystä sitä tärkeämmäksi on tullut pyytää valppautta, voimia ja viisautta myös piispalle. Seurakunta on yhteys; sen yhteyden rakentuminen ei perustu ihmisten sosiaalisuuteen, mutta sen yhteyden murenemiseen vaikuttavat ihmiset. Yksi tärkeä tekijä yhteyden rakentamisessa on yhteinen rukous. Ja toinen tärkeä asia ihmisten maailmassa on johtajuus. Ja johtaja saa ohjata ja opettaa.
Sisko Mäkinen