Päivän Sana 20.11.2018
Hyvä on sen osa,
jota sinä, Herra, kasvatat
ja jolle sinä opetat lakiasi.
Pahana päivänä sinä varjelet häntä,
kun hauta jo aukeaa
sille, joka rikkoo lakiasi.

Ps. 94:12-13

Onko kaikki sitä miltä näyttää?

Meillä Tallinnassa näkyy televisiosta Suomen YLE1 ja TV2, joiden katsomisen myötä monet virolaiset oppivat ennen itsenäisyyden aikaa suomen kieltä ja jotka avaavat meidän perheelle yhden mahdollisuuden seurata Suomen uutisia.

 

Suomessa uutisoidaan Virosta usein positiivisia asioita, kuulemme mm. hyvästä talouskehityksestä, presidentti Ilveksen kirjasta ja erinomaisesta e-koulusysteemistä. Kaikki tämä pitää paikkansa, mutta tarjoaa kovin yksipuolisen kuvan Virosta. Harvoin kerrotaan, että kaikilla ei Virossa ole vesivessaa, omaa kotia tai sähköä. Katulapsista ei saisi puhua, koska virallisesti sellaisia ei Virossa ole olemassa. Harvoin kerrotaan, että Virossa moni tulee toimeen kuukaudessa 62 euron työttömyyspäivärahalla ja opettajan palkka on keskimääräisesti 771 euroa. Seurakunnilla ei aina ole mahdollisuutta maksaa papilleen palkkaa, joten pappi joutuu etsimäään sivutyötä muualta tai elämään puolison palkalla.

 

Itse seisoin eilen Tallinnan marketin kassalla ja laskin hädissäni Tuomasmessun kolehdista saatuja senttejä, joilla piti ostaa messun kahvipöydän tarvikkeet. Takanani oli pitkä jono ja ihmiset tuskailivat minun nostellessa tiskille ruskeita yhden ja kahden sentin kolikkoja. Lopulta sain summan kokoon ja kylmä hiki niskassani alkoi helpottaa. Autoon päästyäni mietin tilanteen aiheuttamaa häpeää ja sitä, että miten moni virolainen joutuu joka kerta kassalla pelkäämään rahan riittämistä tai sitä, että löytyykö kaupasta yhtään tarjouslapulla varustettua ruokaa, johon rahat riittäisivät. Tästä eivät uutiset usein kerro ja siksi minulta kysytään usein, että miksi pyydät Viroon apua ja vaatekeräyksiä, kun tuossa EU-maassa on niin paljon rikkaita ja kauniisti pukeutuvia ihmisiä.

 

Median suomalaisen alitajuntaan syövyttämä kuva Tallinnan kauneushoitoloissa ja ravintoloissa istuvista rikkaista ei katoa hetkessä. Mutta vastalääkkeeksi voi kokeilla vierailua toisenlaiseen paikkaan, vaikkapa pieneen Puhjan kuntaan eteläisessä Virossa. Itse olen tänä syksynä toiminut välikätenä Puhjan seurakunnan ja Suomen välillä. Olen kysellyt vaateapua suomalaisseurakuntien kirpputoreilta, että saisimme ylijäämän Puhjaan, josta kulkee viikoittain rekka Suomeen ja jossa apua todella tarvitaan. Seurakunnan toiminta perustuu vaateapuun ja virolaisten siitä maksamaan vapaaehtoiseen lahjoitukseen, jolla seurakunta voi järjestää mm.lapsityötä. Vaatteita menee myös Tarton vankilasta vapautuville vangeille, joilla ei ole uuden alun vaiheessa mitään.

 

Eilen jaettiin Tuomasmessussa taas leluja, joita alahärmäläislapset keräsivät kevätkirkossaan kolehtina jaettavaksi niille lapsille, joilla ei ole paljoa leluja. Puolet leluista jaetaan siis Tallinnan Tooma missalla ja toinen puoli on lastenkotilapsille Itä-Viroon. Kuinka iloisin kasvoin nuo virolaislapset lähtivät kirkosta saatuaan lahjaksi käytetyn lelun, jonka oli lähimmäisenrakkaudella lähettänyt ennakkoluuloton suomalainen lapsi.

 

Tulkaamme jälleen lasten kaltaisiksi, vaikka media pyrkii nujertamaan auttamishalumme! Viro tarvitsee edelleen suomalaisten apua ja tukea. Näin Tasaus –keräyksen aikaan on nostettu esille Nepalin dalitien ihmisarvon tukeminen antamalla ääni äänettömille. Samasta syystä lähetystyöntekijät ympäri maailmaa lähettävät viestejä Suomeen: ”Huomatkaa myös maan hiljaiset, jotka kärsivät äänettömästi.” Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.

 

Pia Ruotsala, Kauhavan seurakunnan nimikkolähetti




Kommentit

10.10.2011 klo 19:20:50
Henna Luoma kirjoittaa

Hienoa, että meidän seurakunnalla on oma edustus siellä Virossa! Kiitos Pialle ja Terolle lelujen, Pernaan koulun tyttöjen ompelemien paitojen ja kirpputorivaatteiden välittämisestä tarvitseville. Äitiysavustuspakkauksia on tulossa seuraavaksi.
Puhjan ystävyysseurakunnasta läikähtää mieleen monia sydämellisiä kohtaamisia. Ulkoisesti vaatimattomissa olosuhteissakin on vieraista pidetty aina hyvää huolta.