Päivän Sana 18.11.2018
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee."

Matt. 24:36-37

Riittääkö että saan olla Jumalan vainioilla?

Soitin alkusyksystä yhteistyökumppanille työasioissa. Puhelin piippasi pari kertaa, sitten linja aukeni ja alkoi kuulua laulua:

” Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa. Nousetko vastarintaan, ellet ajassa arvoa saa, riittääkö, että saat olla Jumalan vainioilla, riittääkö, että saat olla Jumalan vainioilla. ”

Aluksi häkellyin ja sitten totesin jokseenkin näin, että ei voi olla totta, yksi minun lempilauluistani. Tämä laulu on minulle valtavan tärkeä. Hilja Aaltosen runoon perustuva ja Jukka Leppilammen säveltämä laulu teki jo nuorena minuun suuren vaikutuksen. Olin aktiivinen seurakuntanuori ja kaikessa mahdollisessa mukana. Koin silloin ja edelleen tämän laulun kautta vahvan kutsun työhön Jumalan vainioille. Laulu laittaa miettimään myös vahvasti sitä, mikä on motivaationa tehdä työtä Jumalalle.

Olen saanut kulkea reilut kaksikymmentä vuotta tehden nuorisotyötä. Näihin vuosiin on mahtunut niin paljon erilaisia tilanteita, elämän kohtaloita, iloa, surua ja kyyneleitäkin. Nuoruuden innolla lähdin aikoinaan opiskelemaan kirkon virkaan, olin silloin 17-vuotias. Silloin tuntui, että kaikki on mahdollista, maailma on avoinna, ei muuta kuin valloittamaan sitä Jumalalle.  Saan viedä sanomaa rakastavasta Jumalasta ja Hänen Pojastaan eteenpäin ja elää sitä evankeliumia todeksi.

Vuosien kuluessa alkoi laulun sanat muuttua todemmaksi ja todemmaksi.

Laulu jatkuu…

”Mikä on tuonut sun tähän, mikä on vaikutin lähtöösi sun, riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun. Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie, riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.

Suurta on kutsumusvyötä kantaa, suurta on hengessä palaa. Armoa kaikkensa antaa, itkeä itkunsa salaa. Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa, kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa.”

Kuluneisiin vuosiin on mahtunut kovin paljon, paljon sellaistakin, mitä en osannut odottaa. Se innokas seurakuntanuori on tullut siihen ikään, että omat lapset tekevät lähtöä maailmalle. Enää ei ole maailmanvalloittajan olo, enemmänkin hämmennys siitä, kuinka osaisin kertoa ja ilmentää Jumalaamme, Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta niin, että ne varhaisnuoret, nuoret ja aikuiset, joita saan kohdata, voisivat saada kosketuksen Häneen, joka on luonut taivaan ja maan ja on puhaltanut meihin elämän hengen ja joka Poikansa kautta on viitoittanut meille tien anteeksiantamukseen ja iankaikkiseen elämään. Vuodet ovat karsineet työntekijänsä luuloja maailmanvalloittajana ja vieneet lakki kourassa Jumalan eteen pyynnön kanssa.” tekisitkö sinä Jumala työtäsi kauttani, minusta huolimatta.”

Tämä kulunut syksy on ollut jotenkin sellainen, että on tuntunut, ettei oikein pysy itse mukana sen vauhdissa.  Olisi niin paljon sellaista mihin pitäisi tarttua, niin paljon muistettavaa ja niin paljon opittavaa. Sitä tahtoo sitten hätäillä ja murehtia. Tulee vähän sellainen Marttamainen olo. Ja se laittaa muistamaan sitä, että mitenkäs se meidän opettajamme ja mestarimme toimikaan? Hän vetäytyi säännöllisesti hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen viettämään aikaa Isänsä, Jumalan kanssa.

Siinä se on, se salaisuus, mikä pitää työntekijän Jumalan vainioilla, se mikä hioo sirppiä leikkuukuntoon.   Vietetty aika Jeesuksen ja itse Kaikkivaltiaan Jumalan läsnäolossa.  Tätä läksyä opettelen varmasti koko elämäni . . . hiljenny, hiljenny Jumalan edessä. Vietä aikaa enemmän Hänen sanansa äärellä, Hänen läsnäolossaan. Sillä Hän pukee meidät voimaansa, viisauteensa, rakkauteensa ja kaikkeen siihen, mitä Jumalan vainioilla työhön tarvitaan. Näin se on, ainakin omalla kohdallani.

En malta vielä olla mainitsemasta tämän syksyn yhtä kohokohtaa työssäni.  No se on se RuskaGospel. Voi sitä kiitollisuuden määrää RuskaGospel päivänä, kun saa nähdä, kuinka nuorten tekemä vuoden työ konkretisoituu. Se into ja ilo mikä heistä huokuu, kun he palvelevat ja toteuttavat päivän toimintoja ja ohjelmaa. Se on valtava voima.

Vuoden olemme heidän kanssaan valmistelleet tapahtumaa, myyden wc-paperia, leivottu myyjäisiin, toteutettu myyjäisiä, suunnitellen ohjelmia, näytelmiä, tanssiesityksiä, juontoja, puheita, julisteita , lyhytelokuvia ym.ym.

Päivää ennen H-hetkeä suuri joukko talkoonuoria laittavat tapahtumapaikat kuntoon ; Areenan, kokoustilat ja koulukeskuksen. Sitten seuraavana päivänä kaikki vain rullaa eteenpäin. Jokainen on ottanut paikkansa ja vastuunsa. Homma toimii, iloisia kasvoja, jännitystä, onnistumisen kokemuksia ja Pyhän kokemista… siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellänsä, by Jeesus.

Se, jo vähän vanha nuorisotyöntekijä huokaa hämärässä salissa, kiitos Jeesus, että saan olla osa tätä. Kiitos näistä nuorista, jotka valloittavat maailmaa, kiitos heidän innostaan ja lahjoistaan. Kiitos Isä Jumala, että sinä vaikutat tämän kaiken.

Laulu jatkuu…

”Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät. Päivä jo painuupi yöhön, illan hämyssä vielä näät korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa, korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa.”

 

 

Anna-Maria Sironen

nuorisotyönohjaaja