Ruokajonosta sivupolku Etiopiaan
Seurakuntakodilla oli ruokailu juhlan väliajalla ja koko väkijoukko ja ehkä muitakin paikkakuntalaisia jonotti ruokailuun. Parijono oli pitkä ja jokainen tiesi, että vain askel tai puoli kerrallaan edetään. Tuttujen ohi ei voi kiilata eikä juhlamieli oikein sitä sallisikaan. Ruokaa riittää, eikä juhla jatku ennen kuin ruokasali on tyhjä ja jokainen syönyt. Lähijonossa ei ollut ketään niin tuttua, että olisi heti virinnyt keskustelua, ja kun nälkä ei ollut suurempi kuin jonon etenemisnopeus, kiinnostuin opasteiden perusteella viereisten huoneiden tapahtumista. Arpajaiset – kannatuksen vuoksi, mutta hiljaisin toivein, ettei voittoja tulisi. En nyt halua mitään. Neulenuttuja Etiopiaan – siitä projektista oli jokin tieto silmiini tullut, mutten tiennyt täsmälleen, mitä se merkitsee. Etiopiassa niin kuin monissa muissakin varhaiskulttuurien perinteisiin pitäytyvissä maissa syntyville lapsille ei valmisteta edeltä käsin vaatteita pahan enteen pelossa.
Synnytyssairaalat toimivat kuitenkin nykyaikaisen kehityksen ja ajattelun periaattein. Vaatetus sairaalasta lähtevälle vauvalle ja yhtä lailla kotona syntyneelle, on tarpeen. Se ei kuitenkaan ole sairaalan ylläpitäjän velvollisuus. Vastuu on sen, joka oivaltaa. Joku on oivaltanut ja tuonut tiedon meille: tässä meille sopiva tehtävä! Ja joku on keksinyt, miten me voimme toimia aukon paikkaajina. Kiva, kun osaa kutoa, neuloa puikoilla! Sain kirjallisen ohjeen, miten lapsen nuttu neulotaan, neuvot puikon ja langan paksuuden valintaan ja selostuksen, mihin valmiit nutut toimitetaan. Kaikki muut tuntuivat tietävän, miksen minä ollut tiennyt?
Sisko Mäkinen
Kommentit
14.3.2011 klo 10:34:46
Raitanuttu kirjoittaa
Tästä innostuneena kudoin parissa illassa television äärellä nutun! Vanhat vihreät ja vaaleanpunaiset langanjämät saivat kivan muodon, ja raitoja suunnitellessa sai olla luova. Ohje on helppo, ja se löytyi netistä esim. http://www.tuppurainen.fi/blogit/nuttu/