Päivän Sana 16.11.2018
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään
vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin
lyhteet sylissään.

Ps. 126:5-6

Sääpohdintoja

Töihin ajellessa tulee lähes aina kuunneltua radiota. Erityisesti tällä hetkellä tärkeimmät uutiset ovat säätiedotukset. Tärkeitä ne ovat siksi, että kesän kaksi ensimmäistä rippikoululeiriä ovat Ojutjärvellä ja Palojärvellä jo lopuillaan ja kesän toiset leirit alkamassa. Ei näille kesän kaikille leireille toivoisi muuta, kuin hyvää säätä, mukavaa yhdessäoloa ja Jumalan siunausta. Ei liian kylmää, eikä liian kuumaa. Kultainen keskitie olisi mukava niin varmasti leiriläisille, isosille kuin ohjaajille. Siksi siis mielessäni olen tästä aiheesta muistanut Taivaallista Isää, joka ”säät ja ilmat säätää”!

Tänään meteorologi ilmoittikin, että säärintama kylmenee ja helteet ovat ohi. Tuli tunne, että kyllähän tätä nelisen viikkoa kesää saimme nauttia ja juhannuksen jälkeen tulee taas syksy! Tosiasiassa näin ei varmasti ole. Kyllä kesää on vielä juhannuksen jälkeen paljon jäljellä. Huomaa vaan itsensä helposti juuri lankeavan siihen sudenkuoppaan, milloin mikään ei ole hyvä, eikä mihinkään voi olla tyytyväinen. Kenties se meidän suomalaisten yksi niistä tavallisimmista huonoista tavoista onkin, koska käymme vuoden aikana säät ja ilmat äärilaidasta toiseen.

Ja siksi ajattelin, että tässä on yksi asennemuutoksen maakenttä myös itsessä! Nyt on aika lopettaa turha valitus asiasta, jolle vain Luoja yksin voi. Asenne tulee muuttaa kiitokseen ja ylistykseen, jopa niistä sadepisaroista ja kylmistä tuulista, kuin kuuman kuumasta, jopa trooppisesta säästä!

Ja tulipa mieleen vielä niistä automatkoista... Viime viikolla kotimatkalla sai katsella luonnon omaa ilotulitus-show’ta! Pieneksi kyllä tunsi itsensä, niin vahvan ja voimakkaan ukkosmyrskyn aikana. Harmi vain, ettei kuvaa saanut kaikista niistä salamoista, joita taivaalle räjähteli!

Luonnonvoimien edessä voimme todella kokea olevamme pieniä Jumalan luomia ihmisiä, joidenka lopullinen turva on Luojassa, Lunastajassa ja Pyhittäjässä. Siihen on myös levollista itsensä jättää omine vikoineen ja puutteineen, jopa sen valitustulvan tai paremminkin asennemuutoksen kanssa.

On kaunis synnyinmaamme, maat, metsät, järvet sen.

Me Luojan töitä saamme katsella kiittäen.

Taas lauhat tuulet soittaa urkuja hongiston ja Herraa kunnioittaa,

hän kaiken Luoja on.

VK 574:1

 

Petra Pikkarainen

seurakuntapastori




Kommentit

28.6.2013 klo 02:15:22
- kirjoittaa

Hyvin kirjoitettu. :) Kiitos, Petra!