Keskikesän juhla on tältä vuodelta ohi.
Juhlimme juhannuksena myös Suomen lipun päivää. V.A. Koskenniemen sanoittaman lippulaulun kuullessani, jäin miettimään, että olenko osannut välittää juhlavan perinteen seuraavalle sukupolvelle. Sodan kokeneet siirtyvät vähitellen pois ja minun sukupolveni ei enää omista omakohtaista kokemusta siitä, miten ankarin menetyksin vapaus saatiin.
”Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.”
Lippumme sininen risti on saanut värinsä taivaalta. Ylös katsoessamme näemme enemmän. Katsomme kohti Kaikkivaltiasta ja nöyrrymme Hänen edessään.
”Kuin taivas ja hanki Suomen
ovat värisi puhtahat.”
Sanotaan, että meillä jokaisella on omat ristimme. Tällä tarkoitetaan elämässä eteen tulevia vaikeuksia. Mielikuvassa kantamani risti on sininen.
”Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.”
Kristinusko on kasvattanut arvokasta kulttuuriperintöämme yli vuosisatojen. Sininen risti lipussamme on merkkinä uskosta tulevaisuuteen.
Ristin juurelta löydämme anteeksiannon ja armon.
Anna-Maija Renko