Toivotetaan...

toivotetaan, toivotetaan!         Aivan uunituoreet terveiset pyhästä maasta, Israelista! Olin henkisesti valmistautunut matkalle. Tiesin meneväni maailmamme juurille.
Olin varautunut siihen, etteivät juutalaiset tietenkään huomioi joulua. Myös siihen varauduin, että he viettävät tunnollisesti sapattia alkaen perjantain auringonlaskusta  jatkuen lauantain auringonlaskuun. Siihenkin, että paikalliset noudattavat vanhatestamentillisia ruokailusäädöksiä. Senkin tiesin, että pyhän maan kasvot ovat niin historian, luonnon, Raamatussa kerrottujen paikkojen kuin ihmistenkin suhteen kuin tuhannen palan mosaiikki.

Lähtiessämme kotimatkalle jouluaattoon oli  kolme vuorokautta aikaa. Kun viikkoon ei suomalaisen joulunalustunnelman tapaan kukaan ollut esittänyt HYVÄN JOULUN toivotuksia, voitte arvata, että mielessä risteili. Mieleni teki kavuta Eilatin kaupungin keskustorille, nousta siellä isolle kivelle ja TOIVOTTAA kaikille ihmisille siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa.

Hyvän joulun toivottaminen lähimmäiselle on valtava etuoikeus, ei suinkaan mitään pakkopullaa. Toivotusten vastaanottaminen tuntuu sekin hyvältä.
Kaiken tuon oivalsin, kun vieraalla maalla kukaan ei toivotellut eikä viritellyt valoja, ei kynttilöitä joulutunnelmaa korostamaan.

Tätä kirjoittaessani jouluaattoon on aikaa kaksi yötä. Kun saavuimme eilen Suomeen, toivottelin Helsingin lentokentällä ventovieraille joulurauhaa, jouluiloa, mukavaa joulua... Sain myös lämpimiä takaisintoivotuksia. Matkakumppaniani hoputin, koska tuntui, että kotiin oli kova kiire toivottelemaan lisää. Saamme ympäröidä läheisemme, ystävämme ja  ventovieraat HYVÄN JOULUN toivotuksin. Eikö se ole myös yhden sortin jumalanpalvelusta?
Kristuksen syntymäjuhlan todeksi eläminen on nyt käsillä.  Vielä ehtii toivotella koko sydämensä pohjasta. Voi myös piipahtaa koteihin, joissa kenties yksinäisyyttä poteva ihminen odottaa HYVÄN JOULUN tuojaa.
Rauhallista ja siunattua joulua ja rohkeutta tulevaan vuoteen!

 

PAULA TAKALA

 

 

 

 

 

Matka Betlehemiin

 

Sinä jouluna

lähdin yksinäiselle matkalleni

Betlehemiin, Davidin kaupunkiin.

 

Löysin tallin ja seimen

mutta en löytänyt lasta.

Löysin verisen ristin ja tyhjän haudan

mutta en löytänyt Ihmisen Poikaa.

 

Katsoin ylös

Ja näin tähden, joulun tähden.

Kirkas tähti johdatti minut

Davidin valtaistuimen luo.

Löysin Kuningasten Kuninkaan,

Löysin Joulun Herran, Vapahtajan.

                             Hannele Kihlman

Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

10.1.2012 klo 16:41:03
Jussi Mustikkamaa kirjoittaa

Siunattua vuotta 2012 Paulalle!


10.1.2012 klo 11:52:33
Henna Luoma kirjoittaa

Kiitos, Paula, koskettavasta kirjoituksestasi! Ei sitä aina ymmärräkään, missä kaikessa olemme etuoikeutettuja. Nyt meillä on etuoikeus toivottaa toisillemme siunattua uutta armon vuotta. Niin moni ihminen maailmassa elää vain omassa varassaan, pelkojen ja suorituspaineiden keskellä. Meillä on armahtava ja meitä johdattava Vapahtaja!