Päivän Sana 18.11.2018
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee."

Matt. 24:36-37

Yksi keväinen ilta

Puutarhassa kukkivat kevään ensimmäiset kukkaset ja pitkä talvi alkaa väistyä. Tähän aikaan vuodesta mieleen nousevat uudet alut ja mahdollisuudet. Toisaalta väsyttää ja tuntuu, ettei jaksaisi mitään. Takana on rankka viikko ja tuntuu, että olen kuullut liian monta tarinaa lapsuudessa koetusta seksuaalisesta ja henkisestä väkivallasta. Ilta hämärtyy ja lähden väsymyksestä huolimatta Tallinnan keskikaupungilla sijaitsevan kerrostalon pieneen asuntoon. Astun sisään ja minua tervehditään iloisin katsein, hymyin ja halauksin. Olo kevenee ja ajatukset siiryvät muualle. Vaikka en ole hetkeen tavannut näitä ihmisiä, tunnen heti oloni kotoisaksi ja itseni tervetulleeksi. Tältä pitäisi ihmisestä tuntua, kun hän tulee kirkkoon tai kotiryhmään.

 

Asunnon ovikello soi moneen kertaan ja lopulta kynttilöillä valaistussa olohuoneessa istuu 12 työikäistä virolaista, suurin osa lattialla. Illan emäntä tarjoilee kaikille matte-teetä ja pieniä raejuustokoreja. Joku etsii vielä Raamattua ja sitten aloitetaan. Tutustumis- ja kuulumiskierros lämmittää mukavasti ilmapiiriä ja selviää, että neljä ihmistä on mukana ensimmäistä kertaa. Illan aiheena on ehtoollinen ja teologian ylioppilas Katrin alustaa aiheesta, tuoden esille mm. luterilaisen ja muiden tunnustuskuntien kantoja ehtoollisesta. Sitten pysähdytään pohtimaan mitä ehtoollinen meille merkitsee. Ensin virolaiset vaikenevat, mutta hetken kuluttua käydään mielenkiintoista keskustelua kristillisen uskon ydiskysymyksistä, armosta ja epäilystä, syntisyydestä ja dogmasta. Ajatustenvaihdon jälkeen on vuorossa rukous, joka muodostuu osallistujien esirukouspyynnöistä. Rukoillaan perheväkivallan ja sairauksien vuoksi kärsivien puolesta, erityisten ihmisten, perheenjäsenten, Viron, virolaisten ja kaikkien seurakuntien puolesta.

 

Kokemus Tallinnan Tuomasyhteisön kotiryhmästä antaa uuden perhetyön vaikeuksien keskellä kamppailevalle lähetystyöntekijälle voimaa. Kolmen vuoden työ Tallinnan Tuomasmessun käynnistämishankkeessa tuottaa tulosta ja tällaisen kotiryhmän kautta joku löytää tien Jumalan luo. Yhteisöllisyys ja välittäminen on parasta sidosainetta, mikä vetää kirkkoon. Virolainen pohtii syvästi ja älyllisesti, mutta kaipaa myös yksilöllistä kokemusta Jumalan läsnäolosta maan päällä. Meidät kaikki on kutsuttu täyttämään lähetystehtävää, kuka tahansa voi perustaa kotiryhmän tai tarjoutua vapaaehtoiseksi matte-teen tarjoilijaksi seurakunnan tilaisuuksiin. Tallinnan Tuomaat kertovat jakavansa sitä hyvää, mitä ovat itse saaneet. Suomalaiset lähetystyöntekijät antoivat heille välineet toimia, nyt he toteuttavat itse tehtävää haluamallaan tavalla. Uutta sarastaa!

 

Pia Ruotsala, nimikkolähetti, Tallinna, Viro