Päivän Sana 20.11.2018
Hyvä on sen osa,
jota sinä, Herra, kasvatat
ja jolle sinä opetat lakiasi.
Pahana päivänä sinä varjelet häntä,
kun hauta jo aukeaa
sille, joka rikkoo lakiasi.

Ps. 94:12-13

Piispan kirje hiippakunnan seurakunnille ja työntekijöille

Hyvät työtoverit,

 

Elämme yhteiskunnassa murroksen aikaa, joka hämmentää monen mieltä. Eduskunta päätti viime viikolla muuttaa avioliittolainsäädäntöä tiukan äänestyksen jälkeen. Varsin pian kirkosta eroaminen lähti jyrkkään nousuun, ja tuhannet jättivät kirkon. Koen tarpeelliseksi nostaa esille muutamia näkökohtia, jotka liittyvät avioliittoon ja kirkosta eroamisiin.

 

Kirkon kanta avioliittoon on sama kuin aikaisemmin. Kirkolliskokous, piispainkokous ja kirkkohallitus ovat todenneet, että avioliitto on kristillisen käsityksen mukaisesti miehen ja naisen liitto. Tätä näkemystä yksittäisen papin, piispan tai kirkon työntekijän kannanilmaisu ei muuta.

Eduskunnan tekemästä päätöksestä ei seuraa tarvetta muuttaa kirkon avioliittonäkemystä. On aiheellista kuitenkin käydä keskustelua avioliitosta.  Tässä keskustelussa on tärkeä tuntea kirkon kannan perusteet.

 

Kokonaisuuteen liittyy toinenkin puoli. Kirkko on kannanotoissaan johdonmukaisesti ja toistuvasti korostanut, että homoseksuaalien ihmisten ihmisarvoa ei saa loukata. Jokainen ihminen on Jumalan luoma, ja kaikkia tulee kohdella tasapuolisesti.  Ihmisarvo ei perustu asemaan, hyödyllisyyteen, ihonväriin, uskontoon tai sukupuoliseen suuntautumiseen.  Tämä meidän tulee muistaa silloinkin, kun pidämme kiinni perinteisestä avioliittokäsityksestä.

 

Näkemykset avioliitosta jakavat yhteiskuntaa vahvasti.  Sama koskee kirkkoa ja sen jäseniä. Meidän, asiasta eri tavoin ajattelevien, tulee vaalia yhteyttä. Se onnistuu, jos kuuntelemme toisiamme ja keskustelemme maltillisesti. Kannan huolta vähemmistöön jääneen, perinteisen avioliittonäkemyksen edustajista. Ketään ei saisi nyt ryhtyä leimaamaan. Tähän eduskunnan lakivaliokuntakin kiinnitti huomiota. Myös kirkolla tulee edelleen olla oikeus avoimesti ilmaista näkemyksensä avioliitosta.

Kirkon työntekijöinä olemme velvolliset opettamaan avioliitosta kirkon uskon ja elämäntulkinnan mukaisesti. Tämä koskee esimerkiksi rippikoulua. Emme ole omalla vaan yhteisellä asialla.

Eduskunnan päätöksen jälkeen monet ovat jättäneet kirkon. Ymmärrän hyvin pettymystä, jonka päätös ja kirkon kannanilmaisut ovat aiheuttaneet. Kirkko on kuitenkin enemmän ja jotain muuta kuin nyt tehty päätös. Toivon, että seurakunnat pyrkivät aktiivisesti tavoittamaan heidät, jotka syystä tai toisesta ovat viime päivinä eronneet kirkosta. Tervetuloa takaisin.

Varmin keino vakuuttaa ihmiset kirkon hengellisestä merkityksestä on hyvin tehty perustyö. Sen varaan meidän tulee rakentaa tulevaisuuttamme.

 

Toivotan teille paljon voimia työhön ja levollista mieltä adventin alettua. Tämän viikon psalmi rohkaisee meitä rukoilemaan: Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina. (Ps.25:4-5)

 

Simo Peura