Päivän Sana 18.11.2018
"Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee."

Matt. 24:36-37

Virsisuunnistuksen voitto kotiin

Kortesjärven voittajat Ellen ja Markku PeltolaKauhavan voittajat Maritta Rantamäki ja Eila Nevala

Kauhavan seurakunnassa virsisuunnistettiin viime vuonna. Se tarkoitti sitä, että jumalanpalveluksessa käydessään sai merkitä lauletut virret korttiin. Uusien virsien perässä ihmisten toivottiin suunnistavan paitsi pyhästä toiseen, myös eri kirkkoihin kotikaupungissamme.

 

- Leikkimielisen vuoden kestävän kisan aikana jumalanpalveluksissamme laulettiin kolmisensataa erinumeroista virttä, projektin idean alulle panija,

kanttori Heli Turpela kertoi.

 

- Virsikortteja täytettiin vuoden aikana ahkerasti: 97 korttia Alahärmässä, 123 korttia Kauhavalla, 89 korttia Kortesjärvellä ja 76 korttia Ylihärmässä. 

 


Kisan voittajat palkittiin


Alahärmässä virsisuunnistuksen voiton vei Leena Vaismaa. Asko Valkeinen sai kirkkoja eniten kiertäneen erityispalkinnon. Kauhavan alueseurakunnan voittajia olivat Marita Rantamäki ja Eila Nevala. Kortesjärven ahkerimpia olivat Ellen ja Markku Peltola, ja Ylihärmässä eniten virsiä keräsi Matleena Kuivinen.

 

Kisan aikana osallistujia kannustettiin pienillä välipalkinnoilla. Suunnistusvuoden aikana saimme innostunutta palautetta. Kiitos kaikille mukana olleille!

 

Ylihärmän voittaja Matleena Kuivinen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alahärmän voittajat Leena Vaismaa ja Asko Valkeinen

 



VIRSI ON ILOINEN ASIA

 

Virsiin voidaan tottua tai kasvaa. Niin kävi omalla kohdallani. Kun olin lapsi, äitini usein lauloi ”Joka aamu on armo uus” harmoonin säestyksellä. Kitinojan kylä oli paikkakunta, jossa ennen paljon veisattiin, varsinkin kun oli saatu oma kirkko. Kouluissa oli aamuhartaudet, ja etenkin Seinäjoen Tyttölyseossa virsiä veisattiin useammalla tunnilla. Ennen nettiaikaa myös suunnistuskilpailut aloitettiin kisahartaudella, jossa yleensä oli virtenä ”Joutukaa sielut on aikamme kallis”. Jotenkin olo tuntui turvalliselta lähtöpaikalla.

 

Virren veisuulla voi olla monenlaista merkitystä. Isäni kertoi, että sodassa usein haavoittuneet pyysivät veisaamaan, ja jos ei muuta muistettu, veisattiin ”Enkeli taivaata”, kesälläkin. Veisuu rauhoitti ja loi turvallista mieltä niissäkin oloissa.

Virsikirjassa on lähes tuhat virttä. Joskus miettii, onko sellaisia, joita ei lauleta koskaan. Virsisuunnistuskorttiinkaan ei tullut kuin pari sataa eri virttä kirkkovuoden aikana. Virsien numerot vaihtuvat ajoittain. Lempivirteni oli ennen 211, nyt 371.

 

Uudet lisävirret ovat piristävä osuus kirjassa. On uusia sävellyksiä ja rytmityksiä, mutta myös muista hengellisistä laulukirjoista saatuja tuttuja virsiä.

 

Virret ovat kansalliskulttuuria, taidettakin, ja ennen kaikkea rukousta.

 

Leena Vaismaa