Ahdistaa! 

Takana on nyt muutama päivä etätöitä ja lapsilla kotikoulua. Sosiaaliset kontaktit kodin ulkopuolella on rajattu minimiin tai jopa nollaan. Ja voin paljastaa, ettei ole ollut auvoisaa ihan joka hetki. Tähän kun lisätään ahdistus, joka tulee uutisia katsomalla tai lukemalla, niin välillä tulee tunne, että seinät kaatuvat päälle. 

 

Toisaalta, ikkunasta pilkottava kirkas auringonsäde houkuttelee ulos, pois seinien sisältä. Tätä ei ole onneksi kielletty, emme ole vankilassa. Kävelyt metsässä ja tiellä sekä liikuskelu omassa pihassa virkistävät mielen. Tällaisen happihyppelyn aikana nousi mieleen jostakin muistojen syövereistä vanha tyyneysrukous. Se tuntui jotenkin hirmuisen sopivalta myös tässä ahdistuksen, muutosten ja epävarmuuden keskellä. 

 

”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, 

rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, 

ja viisautta erottaa nämä toisistaan.” 

 

Tällä hetkellä en voi olosuhteille mitään. En sille, kuinka kauan poikkeusolot kestävät. En sille, miten muut ihmiset toimivat. Mutta mitä voin muuttaa? Itseäni. Voin muuttaa omaa asennettani, omaa käyttäytymistäni, omia sanojani. Voin päättää katsoa vain yhdet uutiset päivässä. Voin miettiä, mitä kaikkea mukavaa kotona voi tehdä, sen sijaan, että kitisisin kaikesta siitä, mihin en nyt pääse. Voin antaa palautetta lapsille tai puolisolle hyvistä tekemisistä sen sijaan, että motkottaisin huonosti menneistä. Siis oikeastaan ihan normiarjen juttuja, joiden tärkeys korostuu nyt, kun olemme tiiviimmin yhdessä. Ja niin edelleen. 

 

Joskus erehdyin luulemaan, että olen kärsivällinen ihminen. Sitten tuli elämä ja näytti, etten olekaan. Tämän huomion jälkeen on toistuva rukoukseni ollut, että saisin lisää kärsivällisyyttä ja tyyneyttä. Jumalan tapa vastata rukouksiin ei ole tipauttaa noita ominaisuuksia meille taivaasta, vaan antaa olosuhteita, joissa voimme kehittyä. 

 

Antakoon Jumala meille kaikille kärsivällisyyttä, tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta näissä oloissa! 

 

 

Päivi Latomäki




Kommentit

24.3.2020 klo 15:33:54
Luoma Henna kirjoittaa

Kiitos Päivi näistä viisaista sanoista!