Kaikki käy hyvin

Kuluneen koronteenikuukauden soundtrack pääni sisällä on koostunut lähinnä yhdestä kappaleesta (vaikka talouteni muut jäsenet ovatkin sitä koittaneet toistaiseksi tuloksetta sekoittaa kaikenlaisilla zumba- ja reggaeton jumputuksilla). Laulussa lauletaan mm. näin:

 

”Tässä istun lautallani. Mä jäisen veneen vanki oon.


Keväinen aurinko on kaunein. Se mun lautan sulattaa.


Ja kohta se mut tästä veden varaan vie.


Niin se mulle luvattiin, Ett kaikki päättyy hyvin. 


No niinpä tietenkin. Jos vain toivon, luotan, palelen. 


Niin kaikki päättyy hyvin, niin kuin ennenkin.”


 

Laulu on nimeltään ”Kaikki päättyy hyvin”, ja sen esittäjä on Vesterinen yhtyeineen. Kuulin sen ensimmäisen kerran aivan poikkeustilan alussa, ja se jäi heti kimpoilemaan jonnekin pään ja sydämen välille. Laulusta kaikuu hämmennys ja ahdistus ja toisaalta toivo. Kaikki tunteita, joita luultavasti muutkin kuin minä ovat käyneet läpi viime aikoina. Tuntuu siltä, että niin oman elämän kuin koko maailman vankkureissa suitset ovat karanneet ja hevoset laukkaavat vailla suuntaa, hallitsemattomasti. Vaikka – Barbara Brown Tayloria lainaten - taitaa olla kuitenkin niin, että emme ole menettäneet hallintaa omasta elämästämme, olemme menettäneet illuusion siitä, että olimme koskaan kontrollissa.

 

Niin. Voi olla hyvinkin niin, että sekä oma elämämme että koko maailma on nyt ja aina ollutkin korkiammas käres. Olemme vain tulleet niin vauhtisokeiksi, ettemme ole tätä huomanneet. Nyt kun on pakko pysähtyä, itsestäänselvyydet muuttuvat turhakkeiksi ja oikeasti tärkeät asiat pääsevät pintaan, jos niille vain antaa tilaa. Ehkä me tarvitsemmekin välillä hallitsemattomia tilanteita, jotka laittavat asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ainakin olen ollut havaitsevinani, että aika paljon positiivista on tapahtunut esimerkiksi ihmisten asenteissa toisiin ihmisiin.

 

Presidentti Mauno Koiviston kuolinilmoituksessa on tähänkin aikaan hätkähdyttävän hyvin sopiva lause: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”  Me emme voi nyt varmuudella tietää oikein mitään. Emme sitä, koska poikkeustilanne päättyy, emme sitä, koska taas saa kokoontua, emme sitä, sattuuko tauti iskemään omalle tai jonkun läheisen kohdalle. Ja koska emme voi varmuudella mitään näistä tietää, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Asioiden turha murehtiminen ja panikoiminen ja säätäminen ei auta ketään eikä mitään. Näin pari päivää sitten metsässä puun, joka kasvoi kivestä läpi. Puu oli varmaan asettunut kasvamaan pieneen kivenhalkeamaan ja aikojen saatossa puun kasvavat juuret olivat halkaisseet jykevän kivenlohkareen kolmeen osaan. Antaa toivon ja luottamuksen kasvaa ja halkaista meistä se möykky, joka tekee meistä liian kiireisiä ja itsekkäitä näkemään tärkeitä asioita. Ja kun poikkeustila jonakin päivänä loppuu ja pääsemme taas kohtaamaan toisiamme ja jatkamaan elämäämme todennäköisesti toisenlaisena kuin ennen, pidetään yhdessä huolta siitä, että kaikki käy hyvin.

 

 

Matti Latomäki


 

 

 

 

 

Kuvat: Matti Latomäki