Päivän Sana 28.03.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ?Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.?



Luuk. 22:19

Keltaaset kummisaappahat

Meirän flikkojen Hulta-äitee oli valoosa ja nauruunen, oma persoonansa, taivahan ikikotohon muuttanu jo yli 34 vuatta sitte.

Jo tenavana, kesääsin, opiin sen, että äitee oli aivan maharottoman arka ukonilimalle. Se kuluki tuvas lasilta lasille, ja miättii äänehensä, että näyttääköhän Änstin Maijan tuvan takaa taivas ukkoospystyltä, ettei ny vaan pysty ookkin tulos Lapualta päin, ja tuloo Matsompin yli, sitte se vasta olis kauhia ilima.

 

Niin, mäkin opiin luurimahan taivahalle ukkoosen maharollista tulua pelijäten. Luuriin erivärisiä piliviä ettien, tartunnan kun olin saanu. Muistan jo, kun olin viiren vanaha, sain keväällä kasvunvaraaset, kirkkahan keltaaset kummisaappahat, varrekki yli poloven, hölöskyyvät kun kävelin.

 

Ne oli komian väriset, niinku auringot, satehella. Toivoon vesisatehia joka ainua päivä - koko kevään. Sitte lakkasin toivomasta, kun alakoo kunnon kesä, ja äitee rupes luurimahan niitä ukkoospystyjä (äitee kun oli tenavana 1920-luvulla paimenes saanu kovan ukkoospeloon).

 

Olihan niitä kovia ukkoosia. Silloon en mäkään tinttaallu yhtään. Istuumma äiteen kans, niinku hian napit, liki isää, täysin hilijaa, paitti silloon, kun äitee kilijaasi kun salama löi. Ja niitä salamoja piisas.

 

Jostakin kuulin haarakorvalla, että kummi kuulemma eristää?! Viiren vuaren näppäriillä aivoolla miätiin, että millä mä voisin suajella meirän kotua ja meitä salaman iskuulta? Sitte keksiin!

 

Siitä lähtien, aina kun alakoo äiteen miälestä jo kumu kuulua, pinkaasin eteesehen, ettiin komerosta ne kirkkahan keltaaset kummisaappahat, juaksin portahiilta tuvan sivulle, niin pitkälle, että olin keittiön lasin kohoras, ja tarkasti asettelin ne kummisaappahat, varret suarana nojaamahan tuvan kivijalakaa.

 

Lujaa takaasin sisälle, tosin ensin tarkistin kauempaa, että ne kummisaappahat on varmasti tarpeheksi nojollansa kivijalakaa vasten, että eristys pelaa, suajaten ja turvaten meirän koron ja meirät. Rauhootuun, ja vahavasti uskoon salamojenki ymmärtävän mistä on kyse.

 

Ukkoosia tuli ja meni senki kesän aikana kohtuu palio. Joka kerta jo ensimmääsestä äiteen pilivijahkumisesta juasta viipotin viären keltaaset kummisaappahat keittiön lasin alle, kivijalakaa vasten eristystehtävihin. Äiteelle ja isälle en sanonu tästä mitään. Tuvas oli olovana turvallista, vaikka salamootti ja jytäjikin, kiitos keltaasten kummisaappahien antaman turvan!

 

Vähämpä sitä silloon tenavana tajus ja ymmärti, (pitkästi piti mennä aikuusenakin elämää eläen, että ymmärti) mistä sen suurimman suajan, Armon ja ikuusen turvan saa. Ei kirkkahan keltaasiista kummisaappahiista, eikä mistään muustakaan täälä maan päällä olevasta.

 

Niin, kuka meitä täälä suajeloo, varjeloo, antaa turvan ja rauhan meirän levottomiihin syrämmiihin? Kuka hakoo ikikotia, kun aikamma täälä maailmas loppuu?

Taivahan Isä kutsuu meitä ottamahan pelastus omakohtaasesti vastahan; pelastuksen, jonka hinnan on Jeesus meistä jokahittesta kallihisti maksanu. Yksin Armosta ja rakkauresta meitä kohtahan.

 

Elämmä tai kualemma, oomma Taivahan Isän omia. Sitä asiaa oli ensin vaikia ymmärtää, kuinka suuresta täs onkaan kyse.

Mikä turva, suajelus ja varjelus meillä onkaan!

Kiitos Jeesus!

 

Taivahan Isän siunausta ja varjelusta sulle. Tapahtukohon Hänen tahtonsa mukahan. 🙏🏻❤️

 

 

Karjanlahden Tarja




Kommentit

31.8.2022 klo 20:27:46
Hilkka kirjoittaa

Kiitos Tarja tästä ja muista kirjoituksistasi. Olet saanut ihanan lahjan sanoittaa asioita.käytä lahjaasi edelleen meidän kaikkien iloksemme ❤



23.8.2022 klo 13:13:09
kirjoittaa

❤️