Nimeltä kutsutut

Kuva Devanath Pixabaystä

Diakoniaopintoihini sisältyi neljä työharjoittelujaksoa. Perniössä suoritin yhden niistä. Heti ensimmäisenä aamuna eräs uusi työkaverini huokaisi raskaasti nimeni kuultuaan. ”Taas joku kaksiosainen vaikea, jota ei muista,” hän totesi. Nukuin yön yli. Seuraavana aamuna ilmoitin nimekseni sen ensimmäisen niistä: Maria.

 

”Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät.” (Luuk. 1:63) Sakarias halusi antaa poikavauvalleen enkelin ilmoittaman nimen, vaikka suvussa ei ollutkaan ketään sen nimistä.

 

Usein vanhemmat haluavat antaa lapsilleen suvun nimiä. Aviomiehelleni ja minulle tärkeitä olivat nimien merkitykset tyttövauvallemme nimiä miettiessämme. Halusimme myös, että joku nimistä olisi Raamatun nimi.

 

Hollantilainen kelloseppä Corrie Ten Boom ja hänen sisarensa Betsie joutuivat Saksaan keskitysleirille, jonka nimi oli Ravensbruck, koska he olivat antaneet talossaan turvapaikan vainotuille juutalaisille. Ravensbruckissa ei nimiä käytetty. Corrie tunnettiin vain vankina 66730 ja Betsie vankina 66729. Se oli eräs keino ottaa pois vankien ihmisarvo.

 

Vapahtajallemme kukaan ihminen ei ole sarja numeroita, sillä näin sanoo Herra: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1)

 

Maria Lahti, diakoni, Alahärmän kappeliseurakunta