Toivon kulmakivi

Viime aikoina olen kuunnellut paljon Kulmakivi-laulua ja sitä hyräillyt. Siitä on tullutkin itselleni oikea voimabiisi. Laulun sanat menevät seuraavasti:

 

“Tämä pohjoinen kaunis maa armahduksesta nyt kuulla saa. Sillä Jumalan suuressa suunnitelmassa tämä kansa saa paikkansa. Tämä maa on niin kivinen, suota surkeaa ja korpea. Meille rukoilen viisautta välttää ansoja, toinen toisia siunatkaa.


Hylätty Kulmakivi elämän, sen varaan rakennamme. Herramme tekee meistä kestävän, ilman häntä me romahdamme.


Kivi kalliisti maksettu, sydämiimme se on suljettu. Ja sen varaan me laitamme koko elämän. Sitä murrettu koskaan ei. Tätä kansaa ei karkota hetken heikkous, sen tuuli vei. Taas on venhettä vastavirtaa tuonelaan kädet rakoilla soudettu.


Hylätty Kulmakivi elämän, sen varaan rakennamme. Herramme tekee meistä kestävän, ilman häntä me romahdamme.


Vaikka routa ja ikijää kalvaa sielua ja hirvittää, tätä kansaa ei kaamoksen valta vangitse, sillä se jaksaa uskoa. Nämä pohjolan tyttäret, pojat revontulten reunalta saivat sanoman Jumalan valtakunnasta. Laulaen luojaa kiittäkää.


Hylätty Kulmakivi elämän, sen varaan rakennamme. Herramme tekee meistä kestävän, ilman häntä me romahdamme.”


Kulmakivi lauluntekijä Kari Haapala

 

Tämä maailmalla ja ihan omaa elämää koetteleva tilanne sai itsessäni aikaan reaktion, mistä olen ollut yllättynyt ja hieman hämillänikin. Se pysäytti ja lamautti. Yhtäkkiä kalenteri tyhjeni tai ainakin tuntui siltä. Sovitut työasiat katosivat kalenterista ja oman elämän suunnitelmat eivät olleetkaan mahdollisia. Miten tästä eteenpäin? Pelonsekaisia ajatuksia aiheutti myös se, kun tajusin kuuluvani koronaa ajatellen riskiryhmään. En ole koskaan pitänyt astmaani riskitekijänä, mutta nyt tuo tietoisuus hiipi ajatuksiini. Lamaantuminen ei ole minulle mitenkään normaalia. Ja nyt se tapahtui. Miten tästä eteenpäin?

 

Jumalalla on tapana laittaa lusikkansa soppaan mukaan. Ainakin näin koen. Tein kuukausi sitten päätöksen aloittaa sokerilakon, ja se toi tullessaan lisää virtaa ja halun ulkoiluun. Ja nyt sitten olen liikkunut normaalia enemmän ja pitänyt näppini erossa sokerista. Liikkuminen tuo nyt hyvää mieltä ja voimaannuttaa. Kun mieleen hiipii epätoivo, on hyvä laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä pihalle. Se rauhoittaa.

 

Todellisen rauhan olen kuitenkin saanut siitä, kun pysähdyn ja annan Jumalan tehdä työtään sisimmässäni. Vetäytyminen hiljaisuuteen Raamatun äärelle ja rukoukseen. Yhtenä tällaisessa hetkessä eteeni tuli seuraava Raamatun kohta:

 

“Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

 

Ei hän huuda eikä melua, ei kuuluu hänen äänensä kaduilla.

 

Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.

 

Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.

 

Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi Taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen.

 

Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennoissa istuvat.” Jesajan kirja 42:1-7

 

Tämä Raamatun kohta hoiti sisintä ja antoi toivoa. Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan, tuomaan meille toivon, anteeksiantamuksen ja rauhan. Koen, että olemme etuoikeutettuja, kun saamme olla paljaina Jumalan edessä. Ja hänen poikansa Jeesus Kristus on läsnä meidän elämässä. Hänelle saa purkaa sydäntä ja huolitaakkaa. Hänen eteensä saa mennä pelonsekaisin tuntein ja sanoa, että auta, en selviä ilman sinua. Ei Raamatussa turhaan sanota 365 kertaa, että "Älä pelkää.” Se kertoo siitä, että meidät tunnetaan läpikohtaisin.

 

Minulle on tullut erittäin rakkaaksi Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa. Siitä saan voimaa ja turvaa silloin, kun ympärilläni myrskyää ja oma mieli on kaaoksen partaalla. Silloin saan elää todeksi Jeesuksen lupausta: “Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.“  Joh. 14:27. Jeesus itse on luvannut olla meidän kanssamme ihan jokaisena päivänä. Tämä lupaus on annettu niin minulle kuin sinullekin. Saas nähdä, näemmekö toisemme “sopivalla etäisyydellä” luontopolun varrella. Siihen meitä kutsuu meneillään oleva kevät.

 

 

Anna-Maria Sironen