Päivän Sana 29.03.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ?Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.? Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.



Luuk. 23:46

Tuuria vai johoratusta? 

"Kyllähän on hianua istua tämän meirän vanhan taloon portahilla juamas viimmeeset kaffit. Oikeen muuttokaffit.   Kuivaamma silimämmä, niistämmä nenämmä, ja starttaamma matkahan. Ei oo millään meinannu uskua, mikä onnenkantamoonen, oikeen tuurien tuuri se olikaan, kun saimma tämän tuvan myytyä. Se otti ensin niin lujahan, että oikeen ihimettelimmä, että minkäs seliän se tuuri meille ny käänti.
Nii, ja kun löytyy rinnalta se uus asuntokin, justihin meitä vanhoja könttyröötä varten, ja kun sekin tuli niinku tilauksesta myyntihin. Kyllähän tällääsellä tuurilla, mikä meillä  nyt on ollu, pitääs kokeella viälä lototakki. Mistä sitä tiätää, kun on hyvä kanin käpälä takataskus tuattamas onnia."
......

"Kuule Reino, ookko säkin sitä miältä, että meille on tällä kertaa käyny se sun äitees mainittema "moukan tuuri"? Kun mä sairastuun siihen rasitusastmahan, ja jouruun jäämähän kotia, niin eipä olisi ikinä tullu miälehen, että naapurikaupungista löytyykin meille uus asunto, mulle tervehellisempi tyäpaikka, tenaviille hyvät koulut,  ja viälä nuorimmallekki hyvä päiväkotipaikka. Voi että mitä onnen- ja sattumankauppaa tämä elämä tahtookin olla!"
......

Jani-Petteri ja Niko kattoovat ojan pohojalla höyryävää, rutus olevaa autua. Heinätukkuja ja riskuja on auton päällä, koivukin makaa viäres kumos. Naamat on naarmuulla ja totisia. Niko rikkoo pitkän hilijaasuuren, ja totiaa, että oli meillä eri mäihä kun ei eres menny luita poikki, vaikka auto on nuan rutus. Tähän kohtahan oliski ollu huano loukkaantua, kun meillä alakaa ne kirijootuksekki ens viikolla. Jani-Petterikin totiaa aikaanpäästä, että mikä tsägä!

Erillaasia piäniä ihimistarinoota.

Onni onnettomuudes! Lykkyä pukkaa! Olipas mahtava tuuri! Mikä tsägä! Sattuma! Onnenpotku! Moukan tuuri!
hmmmm.....
Mistäs ny oikiasti onkaan kyse? Mistä meirän elämäs on kyse? Sattumastako? Tuuristako? Onnenpotkuustako?

Kyse on Jumalan johoratuksesta, meirän kannattelusta, suojelusta ja tukemisesta. Siinä tutus, turvallises ja lohoruttavas Päivä vain ja hetki kerrallansa -virres löytyy kaikki. Niin on voimas kuin on päiväs! 
Jumala on salatulla tavalla läsnä meirän elämäs. Useen vasta jäliistäpäin huamaa, kuinka meitä taas on kannettu monenlaasia kloperikkoteitä, ja valoosampia, ilon ja onnen taipalehia, Jumalan turvas silloonki.

Kumpa sen vaan aina muistaas, että mitään täälä ei  tapahru summanmutikas, tuurilla eikä tsägällä.
Jumala on turvallinen ja meitä rakastava. Kun meirän elämä on kokonansa Jumalan käres, oomma Korkeimman suojas ja turvas. Vaikka sitte  mitä tapahtuus, niin hyvänä kuin pahanakin päivänä, meitä kannetahan, johoratetahan ja suajellahan Jumalan suurella viisaurella. Rukous pitää linijan auki.


”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan." Psalmi 91:1-2.

Matkatahan turvallisellalla miälellä - Korkeimman johoratukses.
Karjanlahden Tarja




Kommentit

28.4.2022 klo 17:55:28
Tuula H. kirjoittaa

Ihana kirjoitus tämäkin. Kiitos Tarja!



24.1.2022 klo 15:23:39
Priaska kirjoittaa

Kiitos taas, Tarja! Sulla on sana hallus ja osut asian ytimeen. Hyvä muiatutus Jumalan johdatuksesta - joka päivälle!



25.10.2021 klo 16:20:28
Samaa tuumaillut kirjoittaa

Niin hienosti kirjoitettu. Kiitos!