Tyydynkö etsimään vain halpaa bensaa?

Monet ihmiset kaipaavat elämäänsä jotakin enemmän kuin mitä se on ollut tähän asti. Pinnallisuuden tilalle halutaan löytää jotakin uutta ja syvällistä. Nykyajan ihminen on vieraantunut juuristaan, itsestään ja myös Jumalasta, niin että hän kokee olevansa ”rikkinäinen”. Hän haluaisi tulla jälleen ”kokonaiseksi” ihmiseksi. Mutta miten ihminen voisi olla kokonainen, kun hän ei edes tiedä alkuperäänsä? Palapelissä on monta palaa, mutta ne eivät tunnu sopivan yhteen. Mistä löytyisi kokoava ydin ja luja perusta, jolla voisi seisoa tukevasti sekä hyvinä että pahoina päivinä?

 

On sanottu, että nykyajan ihminen on hetken lapsi. Hänellä ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan ainoastaan tämä nykyhetki. Kaikki pitää saada ja olla heti, tässä ja nyt. Onneen etsitään oikoteitä ja tavoitellaan ns. helppoa elämää. Päiväunissa ja nettitodellisuudessa tämä kaikki on mahdollista. Silmänräpäys ja kaikki on taas kunnossa. Tarvittaessa pistämme päämme pensaaseen ja heittäydymme viihteelle ilman vastuuta omista teoista ja sanoista. Liian monelle mielikuvitusmaailma on totta ja todellisuus vain ohimenevä painajainen, jota ei kauaa kestä. Vaikka ihminen on niin vieraantunut juuristaan, hänellä on kuitenkin syvällä alitajunnassa kaipuu alkuperäänsä.

 

Kirkkoisä Augustinus ilmaisee asian näin: ”Sinä olet luonut meidät yhteyteesi, ja meidän sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon Sinussa”. Resepti on vanha, mutta hyväksi havaittu ja testattu. Elämän syvyys ja mielekkyys on Jumalassa, jonka yhteyteen meidät on luotu ja tarkoitettu. Kannamme sisällämme kadotettua paratiisia. Meidän tulisi löytää alkuperämme ja sisäinen lepo ja rauha Jumalassa. Onneen ei ole oikotietä, eikä Jumala lupaa meille helppoa, vaan mielekästä elämää. Jeesus lupasi: ”Minä olen tullut antamaan teille elämän, yltäkylläisen elämän (Joh. 10:10). Vapahtajamme Jeesus Kristus tarjoaa itse meille elämän, jossa on riittävästi sisältöä ja mielekästä tehtävää.

 

Nykyhetki on iäisen elämän ja jokapäiväisen elämän kohtauspaikka. Vanhat ihmiset elävät menneisyydessä. He kokevat, että parhaat päivät ovat jo takanapäin. Nuoret katsovat tulevaisuuteen. He tappavat aikaa, koska se tuntuu niin pitkältä. Lapset sen sijaan elävät tätä päivää. Kaikki on lapselle elämässä nyt. Tästä meidän aikuisten pitäisi ottaa oppia. Nyt Jumala on läsnä.  Tänään on loppuelämämme ensimmäinen päivä ja mahdollisuus muutokseen. Olemmeko me läsnä vai poissaolevia? Nyt on aika kohdata Jeesus omana Vapahtajana ja löytää oikeaa syvällisyyttä. Vai tyydytäänkö edelleen pinnallisuuteen ja ajaudutaan massan mukana minne milloinkin. Pave Maijanen laulaa pinnallisuudesta: ”tyydynkö etsimään vain halpaa bensaa?” Sitä ei enää löydy edes Kauhavalta, mutta löytyisikö sitä oikeaa juurihoitoa seurakunnasta. Tule ja katso. Rikkinäinen eheytyy Jumalan armosta.

  

                                                           

kappalainen Aki Paavola