ISOOMMIIS KÄSIIS

Tenava-aijasta on jääny miälehen sellaanen, että hiaroomma naapurin likan kans onnistumisen ja epäonnistumisen välillä joskus ahkerastikki vaihtokauppoja. Teimmä äänehensä, tai itte kumpikin hilijaasuures kauppoja tulevan kans; esimerkiksi jos mä onnistun vaikka konkata, ja samalla laskia kahtehenkymmenehen, niin joku tosi tärkiä asia satavarmasti tulevaasuures onnistuu…vaikka että saan sen pönkkäalushamehen.

 

Noh, useen se menikin niin, että konkates hojaannuun mihinkä sattuu ja laskukki meni samantiän takkuhun. Vattasta siappas inhottavasti, nony se orotettu juttu epäonnistuu, kun kerta näin rankasti tuli mokattua tämän konkkaamisen ja laskemisen kans.

 

Tiätysti teimmä uusintoja niin monta kertaa, että viimmeen tuli se läpimeno. Omas pääs oli sitte helappo keskittyä orottamisehen, olihan vaikia ennakkovarmistus menny läpi!

 

Onkohan kukaan muu tenavana ”pelannu” tälläästä onnenkauppa-peliä kuin me kaks pikkulikkaa?

 

Vähämpäs sitä tenava mitään tiäsi. …ja aikuusena eli elämäänsä menemähän onnen ja epäonnen vaihrelles elämää, ja sen tarkootustakin ihimetelles…tosin ei enää konkaten eikä laskien, vaan eli menemähän, kiitollisenakin.

 

Kun vastasimma kyllä Jeesuksen kären ojennuksehen, elämämmä tärkeempähän kysymyksehen, alakoo meille uus aika. Elämän tarkootus löytyi! Taivahan Isän suuret ja vahavat käret kannatteloo elämänmatkaamma. Elämäs on palio hyvää kiitoksen aihetta, sekä kivikkoosempaa menua, sairauksia, surujen ja murheetten kivirekiä - niinku ennenki. 

 

Uutena turvana on avoonna oleva rukouslinija Isän kuuleviihin korviihin. Jopa haparoovat kuiskaukset, huakaukset ja syrämmen lokerikoos piilos olevat moskatki saa tomuutella puhtahiiksi, linija on avoon ja mua kuullahan.

 

Kaikesta voi ja saa kertua, kiittää ja jutella. Taivahan Isälle saa olla oma ittensä, samahanlaihin ku ystävälle, uskotulle, jolle kerromma surut, murehet ja tiätysti iloosekki asiat, joista on kiitollinen.

 

Rukoolun jäläkihin tuloo varmuus, että mun asiani on ny suuremmiis käsiis, ja voin rauhas jäärä orottamahan mitä tapahtuu. Mua on kuultu. Automaattihan Taivahan Isä ei oo. Joskus tuloo joutuusena mammana hätäältyä, täpinöötyä ja ihimeteltyä, että mikä ny oikee marrastaa, kun mitään ei kuulu justihin tällä sekunnilla.

 

Nii, tälläänen täryytes kun oon, on ollu hyvää reenausta ymmärtää sekin, että mun aikani ja Taivahan Isän aika ovat aivan erillaaset.

 

Hän vastaa omalla ajallansa ja tavallansa.  Isä kyllä tiätää jo etukätehen mitä me jokahinen oomma vailla, suremma tai iloottemma.

 

Kuinka helapottavaa on ollu tajuta, että ei ookkaa mitään kynnystä puhua Isälle. Saan olla minä.

 

…konkkaamista, kahtehenkymmenehen laskemista ei tarvita, eikä uusiksi ottamista, jos ajatuksisnansa ja sanoossansa sekooloo. Hän ymmärtää ja tiätää, mitä mullon asiaa. Ja helapotus on isoo, kun oon asiani sanonu ja huakaassu, että ny tarttisin apua. Taivahan Isän isoommat käret kannatteloo, antaa voimia päivihimmä selevetä yhyren päivän kerrallansa. Päivystys on 24/7.

 

Se on suurta Armoa se!

 

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:6)

 

Taivahan Isän siunaamaa kesää.

 

Karjanlahden Tarja

Kommentit

1.6.2023 klo 22:28:29
Tuula H. kirjoittaa

Kiitos Tarja taas niin koskettavasta kirjoituksesta. Minkä lahjan oot saanut kun osaat kirjottaa noin. Hyvää kesää teille molemmille Pehtooriin!

---