Päivän Sana 04.12.2024

Kristus sanoo: Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.



Ilm. 3:20

Kaiken maailman spitaalisia

Kuva: Anssi Massinen

Monesti raamatunkohtien ymmärtäminen jää pintapuoliseksi. Yhtäältä, jos ei ymmärrä Raamatun kokonaisuutta, sitä, miten asiat liittyvät toisiinsa. Toisaalta, jos puheena oleva asia ei näytä löytävän tarttumapintaa omassa tai lähipiirin elämässä. Yksi tällainen on vaikkapa Jeesuksen ja spitaalia sairastavien kohtaaminen.

 

Mooseksen kirjoissa annettujen ohjeiden mukaan spitaalia sairastavan tuli muun muassa käyttää repaleisia vaatteita, pitää kasvojensa alaosa peitettynä ja huutaa ”saastainen, saastainen” muiden varoittamiseksi tartunnan mahdollisuudesta. Spitaaliset eristettiinkin asumaan yhteisön ulkopuolelle. Jeesuksen parantava kohtaaminen evankeliumeissa tuotti näille kärsiville ihmisille, joilla myös koko sosiaalinen elämä oli romahtanut, uuden alun ja elämänmahdollisuuden.

 

Maailma muuttuu äkkiä. Yksi Korona-virus on suistanut ihmiskunnan tilanteeseen, jossa koko maailma on täynnä potentiaalisia taudinkantajia ja tartuttajia. On karanteenia ja eristystä. Voimme nyt jokainen kokea bibliodramatiikkaa ja pyytämättä eläytyä siihen, mitä on joutua kavahdetuksi ja eristettyyn asemaan. Lisäksi yhä ilmeisempänä näkyy se, kuinka kaikki ei olekaan ihmisen hallinnassa lukuisista tekniikan riemuvoitoista huolimatta. Evankeliumi ei ole ihmisen kunniassa ja saavutuksissa.

 

Mistä sairaudet ovat peräisin? Johtuvatko ne synnistä? Kyllä. Ja ei. Eivät siinä mielessä, että voitaisiin nimetä, että tämä synti aiheuttaa tämän sairauden. Jeesus sanoutui irti sairauden moralistisesta tulkinnasta. Vaikka toki huonolla elämäntavalla voidaan edesauttaa sairauden syntyä tai etenemistä. Mutta sairaudet johtuvat synnistä siinä mielessä, että kaikki sairaus on syntiinlankeemuksen seurausta. Ennen lankeemusta ei mainita ainuttakaan sairautta eikä vaivaa. Nämä tulivat osana sitä onnettomuutta, että ihminen saattoi itsensä eroon terveytensä lähteestä, Jumalasta.

 

Kaiken keskellä unohtuukin vakavampi tartuntavaara, se, jolla on hoitamattomana tuhoisat ja lopulliset seuraukset. Synti rikkoo ihmistä, se tuhoaa ihmissuhteita, se näkyy käsittämättömänä pahuutena maailmassa, kärsimyksen tietoisena tuottamisena toisille vain siksi, että oma välitön tavoite tyydyttyy. Erityisen vaaralliseksi tilanne muodostuu, jos ymmärrys jäsentyy niin, että kaikki pahuus on itseni ulkopuolella. Tällöin ihmisen langennut luonto harhautuu arvaamattomin tavoin.

 

Synti ja alttius pahuuteen asuu meissä jokaisessa. Olemme vaaraksi toisillemme. Apostoli Paavali huokaileekin kirjeessään roomalaisille: ”En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan…En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo…Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan.” (Room. 7:15,19,22). Tämä avuttomuus asuu jokaisessa. Lannistaa tai vetää nöyräksi. Niin usein se, mitä olen kuvitellut rakkaudeksi ja tarkoittanut palvelemaan toisia, onkin juonnetta oman sisimpäni visioista ja tarpeista. En yksinkertaisesti osaa rakastaa, en ilman Kristusta.

 

Mutta meitä ei ole jätetty eristyksiin. Jeesus on tullut luoksemme. Hänen ristinsä on se paikka, jossa asetetaan ennalleen se, mikä syntiinlankeemuksessa on mennyt rikki. Hänen verensä ei ole vuotanut turhaan. Siinä on lääke jokaiselle hätään joutuneelle. Sen kautta tapahtuu puhdistus. Sen kautta tapahtuu sovitus. Se tarkoittaa: minut synnin turmelema sovitetaan taas yhteen elämäni ja terveyteni lähteen, Pyhän Jumalan kanssa. Armosta alkaa uusi mahdollisuus ja armo johdattelee uusiin haasteisiin. Tässä ajassa emme pääsee eroon synnin todellisuudesta, mutta meillä on Vapahtaja, joka kantaa kuormaamme, kulkee rinnalla kiusauksissa ja koetuksissa. ”Koska hän on käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hepr.2:18).

 

Saamme luottaa Paavalin sanoihin: ”Kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut”. (Room.8:37). Voimme myös harjaannuttaa sydämen sykkeemme ja hengityksemme rukoilemaan Jeesuksen rukouksen sanat näihin liittäen:

 

”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!”

 

Anssi Massinen