Päivän Sana 07.07.2022

Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut! Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää.



Ps. 119:176, 94

Kuinka sä voit olla uskos? - kelepaanko kuitenkaan?

Kuutisen vuatta sitte tulimma Tapion kans uskohon. Viimmeenkin tajusimma ottaa vastahan tämän Jumalan lahajan, ja avata muuttovalamihit syrämmet.

 

"Tapahtukohon sun tahtos" on koko ihimisen elämää kattava rukous. Siinä antaa koko elämänsä suurien, vahavojen ja turvallisten Isän käsien kannateltavaksi. Usko ei tee elämän tiästä silikkisempää astella; peloot, murehet ja vastoonkäymiset kuuluu tähän elämähän. Usko Jumalahan ja rukous, antavat syrämmehen kuitenkin levollisen rauhan, turvan ja toivon. Sekä ilon.

 

Nuariso sanoo nykyään aijankulusta, että 24/7. Sitä samaa se on Taivahan Isän kans. Hän on mukana yätä päivää, rukouslinija on avoonna. Tunnen vahavaa ja turvallista Jumalan kämmenellä oloa, johona sen lintusenkaan ei tarvinnu pelijätä. Paikkojakin piisaa, eikä kukaan oo turvatoon!

 

Matkasin kuitenkin tätä uutta elämää, uskoontulon jäläkihin, vähän kyseenalaasella miälellä, että teinkö kuitenkin jotakin väärin, kun halusin tulla uskohon? Oliko mulla ketunhäntä kainalos?

 

Sillä, kun uskohon tulosta oli muutama päivä, menimmä ensi kertaa kirkkohon, yhyrellä toisella paikkakunnalla oli illalla Seppäsen Ollin pitämä Raamatunluento-tilaasuus. Vähänkö jännitti, että me oomma nyt täälä, siis me! 

Menimmä ensin kaffiille, kaikki oli viarahia ihimisiä, sitten tulikin yksi tuttu siihen meirän pöytähän. Toimittelimma, oli jotenkin jännittävää, että nykkö me sanomma, ens kertaa, sen suurimman asian mitä meille oli tapahtunu!

 

Saimmakin kysymys-ihimettelyn, että kuinka ihimees me oomma siälä?

Vastasin, että oomma ensimmäästä kertaa matkas, että me oomma tullu uskohon. (Olimmahan me vuasien aikana, silloontällöön, kirkos käyny.)

 

Pualituttu lakkas juamasta kaffia, laski nisunki talterikille, kysyy, että mitä?

Kerroon uurestansa kuinka meidän oli käyny. Hän vahtas vuoroon meitä kumpaakin, ja totes, että sen hän kyllä uskoo, että Tapio on tullu uskohon, mutta en sitä, että sinä! 

Mun syrän hyppäs häräs kurkkuhun, ja sain kysyttyä, että miksi et usko mun tullehen uskohon?

Tämä henkilö sanoo sitten, että kun soot tuallaanen.

Minä kysymähän, että minkälaanen?

No, tuallaanen.

Vettä jo alakas kertyä silimänurkkiihin, kun yritin viälä kysyä, että kerro ny minkälaanen moon?

No tuallaanen, oot aina jotaki päläpöttämäs ja nauramas.

 

 - Niin, soli mun ja Tapion ensimmäänen kerta, kun kerroomma sen suurimman ilosanoman!

 

Ilta meni, en kuullu oikeen mitään siitä Raamatunopetuksesta. Nästyykiä kastuu kotimatkalla ja olin sisäästä hätää täynnä. Teinkö mä Jumalasta pilikkaa kun sanoon tulleheni uskohon, kun tätä ei usko todeksi se ensimmäänen pualituttu ihiminenkään, jolle suuren asiamma sanoon? 

Pakko sanoa, että otti kohtuu lujahan ymmärtää ja alakaa tajuta, että Jumala on teheny mun justihin tällääseksi: liian

isoo ihiminen, liian nauravaanen, liian puhelias, liian sitä ja tätä - samas mammas kaikki suurta!!!

 

Kuitenkin oon viimmeen alakanu ymmärtämähän, että mä kelepaan justihin tällääsenä Tarjana Taivahan Isälle. - Tällääsenä sekunrana. Tosin viäläkin tuloo hetkiä, jolloonka kyseenalaastan tämän "kelepaamattomuuteni", jos vaikka nauran liikaa ja kovaa, jota tapahtuu useen. 

 

Mun syrämmeni oli silloon ilosta avoon, kun kerroon ens kertaa uskohon tulosta. Sen ihimisen suara ja rehellinen ihimettely, se vaan osuu - teki niin kipiää, ja pani kyseenalaastamahan selevää asiaa. Sitä vaan ollahan joskus liiankin herkillä. 

 

Taivahan Isälle onneksi kelepaan justihin tällääsenä, puhuapuluputtavana ja nauruuneni. Siälä taivahas on toivottavasti, vähä sivummas, äänieristetympiä lehtimajoja meille erikoosemmiillekki. Sen uskon, että hyvä ikikoto siältä mullekki löytyy. Aikanansa.

Kaikki on hyvin.

 

Taivahan Isän siunausta sulle.

 

Ystävyydellä

Karjanlahden Tarja

 

***

Sinä olet hyvästä syystä se, joka olet.
Mestarin käsi on sinut muovannut.
Sinä olet, kuka olet, rakastettuna,
koska Jumala on olemassa.

                       (Russel Kelfer)




Kommentit

28.4.2022 klo 17:45:47
Tuula H. kirjoittaa

No olipa tapaus. Onneksi Tarja oot just tuollanen kuin oot sydän sydän