Miksi?

50-luvun loppupualella syntyi likka-tenava iltatähäreksi meirän perheehin, ja Tarjahan musta tuli.

Pellavapäänä vallootin oman paikkani koros, vissihin syrämmiiski... olisinkohan  ollu aavistuksen passattukin tenava. Vissihin.

Jo nelijän vanhana, isän teheres peukaloleipiä, olin kuuluvasti torennu: ”paa voita, älä täättä!”

…niimpäs, selevästi tulevaa painonvartija-ainesta oli taloos kasvamas.

 

Hyvällä tenavallahan on monta nimiä, sanotahan, sellaasia kotoosia, lempeetä. Mutta kansakoulun ensimmääsestä luakasta niitä toisensorttisia nimittelyjä alakookin tulla, ja niitä piisas keskikoulun loppuhun asti.

Kovasanaasta ja hyvin kuvaannollista paksulle punaposkiselle, tuskaasen hikiselle likalle,…ivanaurua, fyysistä kiusaamista, koulutavarootten viäntiä ja rikkomista…

Olin keskikouluaikana koulusta useen pois, milloon kurkun-, pään- tai vattakivun takia. Sairastin iliman fyysistä sairautta, pelako mennä kouluhun kiusattavaksi oli liikaa. Kotona en mitään kertonu. Olin saanu onneksi syntymälahajana äiteeltä ilon ja valoosan luanteen, joka auttoo henkisesti jotenki jaksamahan, vaikka syrän oli täynnä avoomia haavoja ja arpia. Yritin peittää kaiken ilolla ja naurulla, vaikka syrän märkäni.

 

Muutama vuasi sitten, tapasin täysin sattumalta keskikoulun opettajani. Hän yllättäen pyyti multa anteeksi, kun hän ei ollu aikoonansa, koko 5-vuatisen keskikoulun aikana, puuttunu mun rajuhun kiusaamiseheni. Ne vanhan opettajan silimät, ne oli kyyneliä täynnä. 

 

Miksiköhän hyvin nuari lapsikin osaa jo toisen kiusaamisen, nimittelyn ja satuttamisen, vaikka Aapista on vasta tavaaltu, opittu kohtuulailla lukemahan, ja ylähampahienki ikenehet vasta kovasti pullotteloo? Miksiköhän aikuusistakin osa toimii lasten kaltaasesti? Miksi me erillaaset oomma niin vapaata riistaa? 

 

Toivon, ja rukoolen syrämmestäni, tekisikkö sinäki samoon, että kiusaaminen ja kaikenlaanen pahanilikinen väkivalta ja syrjäyttäminen saataas vähenemähän, maharollisesti joskus loppumahanki? 

Jokaaselle kiusatulle nuarelle pitääs saara välitettyä se tiato ja ymmärrys, että he ovat riittäviä, justihin sellaasina ku ovat! Jokahinen on Luajan suuri ja ainutlaatuunen lahaja. Kumpa he alakaasivat arvostamahan, hyväksymähän ja rakastamahan ittiänsä.

 

Taivahan Isälle me jokahinen kelapaamma sellaasina kun oomma, kaikkine vikoonemma ja syntiinemmä. Jeesus kuali meirän takia ristillä rakkauresta ja Armosta meitä ihimisiä kohtahan. Siältä löytyy Armo niin kiusatulle, kuin kiusaajallekkin. 

 

 

Toivorikkahana, ystävyyrellä

Karjanlahden Tarja

 

 

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

 

 

”Tulkoon tie sinua vastaan,
olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon,
sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan,
elämäsi
jääköön käsiin
Jumalan.”

    Virsi 979.   

    Anna-Maria Kaskinen

Kommentit

25.9.2023 klo 22:30:34
Anneli Thom kirjoittaa

Tarja rakas ystävä ! En kikäinä olisi arvannu , kuinka rankka kiusaamisen uhri oot ollu . Sinä joka säteelet iloa , valoa , rauhaa ja rakkautta ympärilles .
Voi kun saataas kaikki lapset turvahan pahalta maailmalta .
Tuntuu kun kukaan ei oikiasti puutu kiusaamisehen .
Jumalan kaikkivaltiahan suajahan jätän kaikki lapset .
Tarja oon sanatoon !

---

25.9.2023 klo 17:19:26
Tuula H. kirjoittaa

Kiitos Tarja koskettavasta kirjoituksesta. Aivan kamalaa että jo lapset kiusaavat toisiaan näin rankasti. Toisaalta vielä käsittämättömämpää on että aikuiset harrastavat toistensa kiusaamista monilla työpaikoilla. Luulis että aikuisilla olis jo elämänkokemusta ja käsittäisivät mitä kiusaaminen saa aikaan. Valitettavasti näin ei ole.

---

25.9.2023 klo 17:16:21
Sirkka kirjoittaa

Kiitos Tarja tästä kiriootuksesta!
Valitettavasti hyvin ajankohtainen ja tuntuu, että kiusaamista tapahtuu kaikkialla.
Itteänikin kiusattiin kansakoulussa ja siitä jäi ikuiset traumat. Toivon hartaasti,että saatais se loppumaan ja lapset/ aikuiset voisivat elää rauhassa, käydä koulua ja töissä ilman pelkoa.

---