Mustelmia ja sylihoitoa

Yhtenä yönä löin silmäkulmani oven terävään nurkkaan. Tuli heti mieleen, joudunko ihmisten ilmoilla selittelemään mustaa silmää. No, eipä tullut näkyvää jälkeä tuosta törmäämisestä. Ajatukset vain kulkeutuivat siihen, miten paljon meillä itse kullakin on sisäisiä mustelmia. Osan niistä haluamme visusti pitää salassa muilta. Joitakin vatvomme läheisille loputtomiin. Monista kolhuista meillä ei ole edes aavistusta, mutta saatamme vain ihmetellä reaktioitamme erilaisiin elämän tilanteisiin. Puhallus ei useinkaan riitä kipua poistamaan, arpia jää ja kenties paiseita, jotka vaatisivat puhkaisua.

 

Usein, kun lyön itseni johonkin, totean ääneen, että nyt sattui ja tästä taitaa tulla mustelma. Ilman tuota tiedostamista, käy helposti niin, että mustelman tullessa en edes muista, missä kolahti. Usein kipeiden asioiden sanoittaminen helpottaa. Kolhuitta ei meistä kukaan tästä elämän rastiradasta selviä. Itsekin kovia kokeneesta voi saada hyvän rinnallakulkijan. Myös Raamatusta löytyy monenlaista vertaistukea elämän murjoessa.

 

Erityisen lohdulliselta tuntuu se, että Jumala tietää pienet ja suuret, näkyvät ja näkymättömät ruhjeemme. Hän haluaa sulkea meidät syliinsä, lohduttaa ja hoitaa. Hän ei vähättele kipuamme. Parasta onkin kivun tullessa juosta kuin lapsi Isän syliin tai ehkäpä Hän ehtii ensin meidän luo. Jumalan Sanan äärellä saamme kuulla Hänen sydänääniään.

 

Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Luuk. 15:20

 

Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen. Nah. 1:7

 

Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa. Ps. 147:3

 

Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. 1. Kor. 13:12

 

Taivaallista hoitoa kesääsi!

 

Henna Luoma