Palanen leipää

Leipä on meidän suomalaisten ruokapöydän perusravinto. Leivän tarjonta kauppojen hyllyillä on tänä päivänä valtava. Esillä on muun muassa ruis-, ohra-, kaura- ja vehnäleipää. Olipa suosikkileipäsi mikä hyvänsä, se ravitsee ja antaa energiaa päiväämme.

 

Varhaisimpina aikoina lapsen synnyttyä isät kuokkivat suohon peltoa, jotta leipä riittäisi perheelle. Leipää pidettiin arvossa. Se oli Jumalan viljaa. Siksi taikinan päälle tehtiin ristinmerkki. Leipä siunattiin.

 

Omasta lapsuudestani muistan äitini leipomat maukkaat ruisleivät. Kansakoulusta hiihtäessäni talvisin vankkusuksilla peltoja pitkin kotiin, haistoin jo kaukaa ruisleivän tuoksun pellolle saakka. Ajattelin: ”Tänään saan syödä tuoretta ruisleipää voisilmän kera ja hörpätä kylmää lehmän maitoa”. Voi miten hyvää oli. Kun leipä kuivui, niin se oli välillä niin kovaa, että sitä piti kastaa maitoon. Sitten sai purtua palan suuhunsa. Leivästä isäni usein aamuisin vuoli leipäviiluja, joita paistettiin sian rasvassa hellan päällä. Maukasta oli tämäkin umpsujen kanssa. Hyvin jaksoi hiihtää tai pyöräillä koulumatkat.

 

Leivän historia ulottuu 6 000 vuoden taakse Egyptiin. Kun puuro kiehui keittopadan reunojen yli, se paistui kuumilla kivillä tai hiilloksilla kakkaroiksi. Kakkarat todettiin mainioiksi eväiksi metsästysretkillä.

 

Kuva: Tapani Hellman PixabaystäLähi-idässä ja erityisesti Israelissa aterian pääruokalaji on leipä. Lähi-idän kielissä sanat "leipä" ja "liha" ovatkin samaa alkujuurta: esim. nimi Betlehem merkitsee hepreaksi "leivän taloa" ja arabiaksi "lihan taloa". Siellähän elämän leipä, Jeesus syntyi. Siellä Sana tuli lihaksi.

 

Jeesus itsekin oli leivän ystävä. Hän söi opetuslasten kanssa ohraleipää. Eväsleipää matkalaiset kuljettivat mukanaan. Ehkäpä noilla yhteisillä retkillä Jeesus opetti opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksen, jossa on tärkeä pyyntö: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Pyyntö on tärkeä ja ajankohtainen tänä hetkenä, kun kulkutauti raivoaa, ruoan tarve ja nälänhätä kasvaa yhäti kaikkialla maailmassa.

 

Jokapäiväisen leivän pyytäminen muistuttaa myös ehtoollisaterian taivaallisesta leivästä. Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä. Jeesus sanoo meille:” Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” Herran hoitoon saamme jättää koko elämämme, rukoilla apua ja armoa vaikean elämäntilanteemme keskellä. Hän näkee kaiken, tukee ja on vierellämme joka päivä maailman loppuun asti.

 

Virressä 59 rukoilemme: Leipää pelloilta maan ruumiin ruoaksi saamme. Nälästä varjele, Herramme, siunaa kylväjät maamme. Aamen.

 

 

Tarja Takala-Luostarinen