Ajatuksia Sykkeestä

- Tunnustan olevani kirkonpenkkien suurkuluttaja. Lapsena istuttiin joka sunnuntai jumalanpalveluksessa vanhempien rinnalla, huvitti tai ei. Jotakin jäi aina mieleen, ainakin virsien sanat tuli opittua. Messu toi sunnuntaipäivään sille kuuluvan pyhän tunnun. 

- Sykemessussa iloitsen erityisesti lapsiperheistä. Tutussa pyhäkoululaulussa sanoitetaan: ”On paikka perheessä Jumalan, joka juuri minun on. Sillä kasteessa lapseksi taivahan minut saatettu on.

On paikka kirkkoni penkissä ja se juuri minun on. Sillä Mestari oppilaspiiriinsä minut ottanut on.”

Sykkeessä saavat kaikenkokoiset ottaa oman paikkansa, joskus tekijänä, joskus penkinkuluttajana. 

- Itseni löydän usein Sykebrunssin keittiöltä. Mikä sen hienompaa, kun saa valmistella sunnuntaibrunssia housebändin ylistysmusiikin tahdissa! Suosittelen!

- Toivoisin niin, että jokainen löytäisi paikkansa seurakunnassa, vaikka sitten matalankynnyksen Sykemessussa, voisi tulla ”särkyneiden majataloon” Taivaan Isän hoidettavaksi.

- Toimin Sykemessuissa usein juontajana. Tuntuu hyvältä toivottaa ihmiset tervetulleiksi elämänmakuiseen ja rentoon messuun, jossa me jokainen saamme levätä ja virkistyä Jumalan hyvässä hoidossa. 

- Iloitsen erityisesti siitä, että Sykemessuissa on aina eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Sykemessu on yhteinen keidashetkemme ja kohtaamispaikkamme.